Menos es nada y nunca es demasiado tarde

Huhuu, onko siellä ketään? 

En oikein tiedä mistä aloittaa, koska multa on jäänyt ainakin kolme postausta tekemättä. Yritän kuitenkin saada tästä viimeisestä postauksesta jotenkin suht kompaktin pituisen ja kuitenkin kattavan, johon tiivistän suurinpiirtein vaihtovuoteni viimeiset tapahtumat ja fiilikset.

Tulin Espanjasta jo melkein 3 kuukautta sitten. Aika Suomessa on mennyt hirveän nopeasti, mutta tottakai välillä iskee kaipuu toiseen kotiin. 

 Lähtö Espanjasta oli aivan yhtä järkyttävää kuin olin etukäteen ajatellutkin. Kaksi edellistä kuukautta kielsin kaikkia puhumasta lähdöstäni, ja kaksi lähtöä edeltävää päivää itkin vuolaasti. Olen kuitenkin onnellinen, että viimeiset kuukaudet olivat täynnä tekemistä, esim. koulun loppuminen, Aguilarin fiestat ja erilaisia muita hippoja. On hyvä, että loppuvaiheessa ei ollut liikaa aikaa surkutteluun ja ikävöintiin. 

Tosiaan, juuri ennen lähtöäni Aguilarissa oli kylän fiestat, jotka kestivät lähes koko viikon. Viikko oli aivan huikea: menimme Aguilariin kavereiden kanssa melkei joka päivä, ja mä ainakin yritin nauttia täysillä viimeisistä hetkistä. Oli kokkoa, härkätaistelua, valtava lava ja huippu bändi espanjalaista hittimusiikkia soittamassa, iso läjä ihania ystäviä ja juhlafiilis. Joka päivä satoi ja ukkosti, mutta se ei meidän menoa hidastanut, päin vastoin! En antaisi tuosta viikosta mitään pois.

Lähtö oli tosiaan hirveä, ja yritin hyvästellä perheeni ja ystäväni mahdollisimman hyvin, sen kummempia kuitenkaan tunteilematta. Espanjasta lähteminen oli vähintään yhtä vaikeaa kuin vaihtovuoden aloittaminen 11 kuukautta aikaisemmin. Ihan kuin sisälle olisi yhtäkkiä muotoutunut iso aukko, jonka vain ne espanjalaiset ihmiset, tavat ja perinteet olisivat osanneet täyttää. 

Niin hankalalta kuin lähtö tuntuikin, kotiin tulo oli kuitenkin ihan huippua! Täällä odotti kirjaimellisesti suomalainen savulohi ja perunasalaatti pöydässä, äiti, isä, veli ja paras ystävä. Elämä hymyili, vaikka jossakin takaraivossa kummittelikin haikeus ja ikävä.

Viimeinen kesälomakuukausi oli vauhdikas, ja siinä ehti sattua ja tapahtua. Näin ystäviä, mulle järjestettiin yllätyskotiintulojuhlat, aloin seurustella, näin sukulaisia, mökkeilin ja nautin vain kaikesta suomalaisesta. Myös Lucia ja Andrea tulivat viikoksi moikkaamaan, ja viikko oli mitä ihanin <3 Oli ihan mahtavaa nähdä heitä noin nopeasti lähdön jälkeen, jotenkin auttoi ikävään hirveästi. 

Mut joo, eipä tässä. Koulu on lähtenyt käyntiin yllättävän helposti, ja ensimmäinen koeviikkokin oli tuossa viikko sitten. Ihan hyvin meni, ja nyt tuntuu, että kyllä tää tästä. Keväällä olis suunnitelmissa kirjoittaa espanja, mutta muuten saankin vielä lusmuilla tämän vuoden, kun kaverit ahertavat yo-kokeiden parissa, hahaa!

Yleisesti mulla on tosi onnellinen fiilis. Mulla on kaikki hyvin, välit ovat säilyneet samoina Espanjan ihmisten kanssa, ja pidän heihin viikoittain yhteyttä. Suomessakin asiat ja välit kavereiden kanssa ovat lähes tulkoon ennallaan, mitä nyt pientä sopeutumiskriisiä oli tuossa alussa. 

Vaihtovuosi oli aivan huikea kokemus, mutta huomaan edelleen joka päivä päivitteleväni, kuinka ihanaa on taas olla kotona. Tänään viimeksi Hämeenkadulla kävellessäni mietin, kuinka ihanaa onkaan, että taas tulee kylmä ja saa mennä vanhaan kunnon Wayne´s Coffeeseen kahville tai kaakaolla jonkun vanhan ystävän kanssa ja lätistä ummet ja lammet, ihan niin kuin ennen vanhaan <3 Ja sitä paitsi, tänään on enää tasan 3 kuukautta jouluaattoon, en malta odottaa! 

Mutta, pitemmittä puheitta päätän tämän vaihtoblogin tähän. Anteeksi kaikille, jotka tätä viimeistä postausta odottivat, jutut vaan venähtivät. 

Kiitos kaikille blogiani lukeneille ja sitä kommentoineille.

Kiitos kaikille, jotka ottivat yhteyttä ja tukivat mua vaihdon aikana, en olis mitenkään pärjännyt ilman teitä.

Minä hiljenen, mutta blogi jää pystyyn, jotta voidaan kaikki palailla vuosien päästä, mummoina ja pappoina, lueskelemaan Anskun hulluja tarinoita :) 

Elämä jatkuu, ja on muuten aika ihanaa <3

Gracias por todo.

Besos,

Anniina

Junio

Moikka taas pitkästä aikaa! Kaikki varmaan ymmärtää, etten oo viittinyt viimeistä kuukauttani kuluttaa tässä ruudun äärellä. Siks ei siis oo tullut postauksia pitkään aikaan. Nyt mulla oli pikku hetki aikaa, joten kirjotan nopsaan vähän viimeaikojen tapahtumista.

Viimeset pari kouluviikkoa menivät muiden osalta kokeisiin lukiessa ja niitä tehdessä. Mä ja Johnny tehtiin vaan kaksi koetta, joten muiden ahertaessa käytiin kahvilla ja kierreltiin Aguilarissa, kun ei tunneillekkaan tarvinnut mennä. Tässä vähän fiiliskuvia vikalta viikolta, kun käytiin perjantaisin tyttöjen kanssa kävelyillä Aguilarissa, nautittiin lämpimistä ilmoista ja toistemme seurasta <3

 

Perjantaina loppui sit vihdoin koulu, ja paljon odotettu kesäloma alkoi! Aguilarissa on tapana mennä vikana koulupäivänä Pantanolle, eli Aguilarin järvelle uiskentelemaan ja ottamaan arskaa. Sää oli ihan täydellinen, joten tänäkään vuonna ei tavasta poikettu. 

Noustiin järvelle kavereiden kanssa kävellen. Matka on vain pari noin 3 km, mutta oikeastaan pelkkää ylämäkeä. Onneksi meillä oli musiikkia ja kajarit mukana, ja matka taittui nopeasti ja hyvissä meisingeissä!

Rannalla oli ihan törkeen lämmin, ja suurin osa ajasta menikin vedessä. Vesi oli myös tosi lämmintä, ja ahh kaikki oli täydellistä. Mulla oli niin hauskaa Pantanolla, ehdottomasti TAAS tähänastisista päivistäni täällä paras! 

Illalla, myrskyn alkaessa, Lucian äiti heitti meidät Aguilariin. Mentiin kahville, ja Lucia kävi konserttinsa kenraaliharjoittelussa. Kasilta menin Johnnyn ja Lucian vanhempien ja isovanhempien kanssa katsomaan konserttia, joka oli kyllä tosi hyvä! Lucia on niin hyvä laulaja ja soittaja <3

  

Lauantaina mun kutsuttiin Peñalabraan, eli Lucian perheen hotellin ravintolaan, lounaalle. Syötiin Lucian kanssa kaikessa rauhassa ihana herkkulounas pateineen, pihveineen ja jälkkärifondanteineen, jonka jälkeen noustiin heidän kotiinsa hotellin yläkertaan. Maattiin Lucian sängyllä, kuunneltiin musiikkia ja ihmeteltiin ajan kulua ja sitä, että viikon päästä istuisin lentokoneessa matkalla kotiin. 

Ennen kuin masennuimme ajatuksista ihan täysin, lähdimme ulos kävelylle ja ottamaan kuvia. Meillä oli taas niin hauskaa, että kummallakin oli kotiin päästyä ripsivärit levinneet nauruitkujen takia :'DDd 

 

Soitettiin pianoa ja kitaraa ja laulettiin hetken aikaa, ja sit alettiin valmistautua iltaa varten. 

Ana heitti meidät Aguilariin, ja mä näin Johnnyn. Meillä oli luokan kanssa läksiäisillallinen, jonka jälkeen mentiin ulos Aguilarissa. 

 Nyt kun fiestat oli alkamassa, ylös Aguilarissa sijaitsevan kukkulan päälle oli pystytetty baari, jossa oli DJ soittamassa, strobovalot vilkkui ja ihmiset tanssivat. Meno oli huikee ja sai taas lähteä kotiin onnellisena :) 

Eilen grillailtiin takapihalla Chuchi-sedän ja Yvonne-tädin ja tämän miehen kanssa. Illalla Marina lähti Yvonnen ja Jose Carloksen kanssa Madridiin, ja mä en enää ehkä näe häntä :( Oli vähän outoa sanoa heipat. En osannut suhtautua hommaan hyvästeinä, koska mä jäisin tänne kuitenkin vielä kuudeksi päiväksi. Mutta silti oli tosi paha olo. No, parempi olla miettimättä asiaa liikaa. 

Tänään kävin Cerverassa lähettämässä viimeiset vaatepaketit, vihdoin! Nyt taitaa kaikki loput mahtua jo matkalaukkuun, hitsi, pitäis varmaan alkaa jo pakkailla... Perjantaiaamuna lähtö, ihan kreisiä!

Tänään ne varsinaiset fiestat Aguilarissa alkavat, ja mennään illalla sinne. Tuun aamulla seitsemältä kotiin, huhhuh, mitenhän tääkin yö jaksetaan... :D No, eiköhän se siitä kun on varmasti ihan hullun hauskaa taas!

En tiedä, ehdinkö nyt fiestojen takia enää kirjoittelemaan tänne, mutta palaillaan viimeistään Suomesta! Heipsulivei taas, kivaa viikkoa! :)

Besiiitos,

Ansku

Días así merecen toda la pena

Hirveen monet on Facebookissa tehneet positiivisuushaastetta, jossa on siis ideana kertoa päivästä 3-5 positiivista juttua, jotka ovat saaneet hymyn huulille. Musta idea on hauska, ikinä ei voi jakaa liikaa positiivisuutta kavereiden kesken, vaikka sitten netissä! 

 

Koska vietin eilen taas yhden koko vaihtovuoden parhaista päivistä, ajattelin tehdä siitä nyt postauksen positiivisuushaaste-menetelmällä. En tosin jaksa noudattaa mitään määrärajoja, vaan listaan niin monta hymyilyttävää juttua kun mieleen juolahtaa :)

<3 aurinkoinen ja lämmin sää aamusta iltaan 

<3 naurettavan lapselliset jutut Johnnyn kanssa kesken englannin tuntia

<3 pienen ala-astelaispojan meille tekemä haastattelu englanniksi

<3 Lucian superherkku synttärilounas ravintolassa, auringon lämmittäessä ikkunan läpi

<3 sen seikan tajuaminen, että tunnetaan toisemme jo niin hyvin, etteivät pidemmätkään hiljaiset hetket ole kiusallisia

<3 ihanan tyttöporukan kanssa loikoileminen baarin supermukavilla sohvilla terassilla

<3 maailman isoimmat naurut, koska Mirella laittaa päähänsä Lucian sukkahousut :D

<3 kävely kauniin Aguilarin kaduilla

<3 ihana musiikki, puistossa loikoileminen, lauleleminen... 

<3 ihana kaveri, Pablo, joka saa mut aina nauramaan alle minuutissa!

<3 espanjan puhuminen lähes täysin ilman virheitä ja siitä saadut tsemppaavat kommentit

<3 illallinen Pablon ja Johnnyn kanssa ja loputtomat typerät jutut

<3 kiva taximatka kotiin maailman ystävällisimmän taxikuskin kanssa! 

Elämä on niin ihanaa, enää tasan 3 täydellistä viikkoa jäljellä <3

Besitos,

Ansku

 

Isi ja äiti Pohjoisessa, Part. 1

Noniin, vihdoin viivästynyttä postausta isin ja äidin täällä Pohjoisessa olosta! Teen tän kahdessa osassa, on niin paljon kuvia ja kerrottavaa että tulis ihan tajuton postaus jos yrittäisin yhteen änkeä kaikkea :D

Sunnuntaina Madridissa vietetyn viikonlopun jälkeen ajeltiin siis tänne Pohjoiseen. Sovittiin Anan ja lasten kanssa lounastreffit suoraan Cerverassa, ei siis menty ensin kotiin.

Nähtiin host-perhe Cerveran Camping-ravintolassa, ja tunnelma oli tietty aluksi vähän jäätävä :D Ana ja lapset olivat silminnähden tosi hermostuneita, ja muakin vähän pelotti, että mitä tästä nyt tulisi.

Lounaan aikana fiilis kuitenkin rentoutui, ja tultiin alusta asti tosi hyvin juttuun! Vaikka Anan ja lasten enkku vähän takkuili, ymmärrettiin kaikki toisiamme tosi hyvin, ja meitsi tietty tarpeen tullen tulkkaili ;)

Lounaan jälkeen lähdettiin kahville mummolaan, mistä mulla ei valitettavasti oo yhtään kuvia. Kahvitauko oli meidän vanhemmille tosi spesiaali ja ihana kokemus, sillä juuri tollasta "oikeeta elämää" he olivat toivoneetkin näkevänsä! Mummon talo oli täynnä enoja, tätejä ja serkkuja, ja vaikkei kukaan muu kuin Alicia ja Felix puhuneet englantia, kaikki meni silti tosi hyvin haha :D Mummo ja Anan sisarukset keskittyi istumaan ja näyttämään söpöiltä sillä välin, kun isi ja äiti puhuivat enkkua Alician ja Felixin kanssa!

Kahvin jälkeen mentiin Anan kanssa nelisteen Paradoriin käymään ja tsekkaamassa maisemat, jotka olivat edelleen ihan yhtä kauniit kuin aiemminkin. Paradorista mentiin vielä Taka-baariin pelaamaan pöytäfutista, ja sit kotiin ja illallisen kautta nukkumaan. Ekasta päivästä jäi tosi hyvä maku suuhun! ;) 

Maanantaina lähdettiin porukoiden kanssa keskenämme Potes-kylään vuorille, koska lapset oli koulussa ja Ana päätti jäädä kotiin vähän siivoilemaan ja lepäilemään viikonlopun jäljiltä, meillä oli ollut talo täynnä porukkaa ja Ana oli touhunnut kuin pieni sika koko viikonlopun. 

Ajeltiin rauhassa kylää kohti, sillä pelkkä reitti täältä sinne on ihan mieletön. Tie kulkee niittyjen, näköalapaikkojen ja jyrkkien vuortenrinteiden välissä, ja saatiin ihan huikeita kuvia aikaan!

 

 Itse Potesissa olin kyllä käynyt kerran aikaisemminkin, mutten todellakaan muistanut, että se oli NOIN kaunis ja ihana!

Kierreltiin pitkin kylän pieniä katuja, ihasteltiin vanhoja ja suloisia taloja, kukkasia, toria, kylän läpi kulkevaa jokea ja aurinkoista säätä. Tuo oli varmaan yks koko viikon parhaista päivistä, olin tosta paikasta niin fiiliksissä!!

Potesissa käyskentelyn jälkeen ajeltiin läheiseen Fuente De-kylään, jossa tarkoituksena oli nousta sellasella kopperolla vielä korkeammalle vuorelle näköalapaikalle. Matkalla pysähdyttiin El Oso-nimiseen ravintolaan lounaalle. Ruoka oli ihan taivaallista ja ravintola aivan ihana ja viihtyisä.

 Kun Fuente De:hen päästiin ja se vuoren huipulle nouseva, kiikkuva hökkeli nähtiin, äiti ja mä jänistettiin, ja jäätiin alas ruikuttamaan kun isi kiikkui huipulle :D Hienoja kuvia se oli ainakin ottanut!

Fuente De:stä alkoikin sit kotimatka, joka meni mukavasti upeita maisemia katsellen. Illalla tehtiin täällä maalla pieni kävelylenkki, ja sit taas nukkumaan. Seuraavana aamuna oli nimittäin luvassa Santander!

Tiistaina lähdettiin siis jo aika aamusta ajelemaan Santanderia kohti. Napattiin Marina myös mukaan, ja oltiin sovittu treffit Alician kotona. Tarkoituksena oli viettää koko päivä heidän perheensä kanssa, ja he olivat luvanneet näyttää meille Santanderia ja hyviä ravintoloita ja pubeja.

Lähdettiin Alician kotoa kävelemään rantakatua pitkin keskustaa kohti. Keskustassa nähtiin Felix, joka tuli töistä, ja mentiin tosi kuuluisaan Santanderilaiseen ravintolaan aperitiiveille Anan, Felixin ja porukoiden kanssa sillä välin, kun Alicia ja Marina lähtivät hakemaan Carlotaa ja Alejandroa koulusta.

Santanderissa oli vähän huono ilma, ja arska oli koko päivän pilven peitossa. Mereltä tuuli aikalailla, joten ilma olisi siis voinut olla paljon parempi. Ei annettu sen kuitenkaan haitata, vaan nautittiin täysin rinnoin maisemista!

 

Parin aperitiivibaarin kautta päädyttiin lopulta syömään aivan ihastuttavaan ravintolaan, joka muistutti muuten aika paljon Finlaysonin Palatsia :D Ruoka oli taas törkeen hyvää, ja puhetta riitti! Oli ihana huomata, kuinka hyvin meidän vanhemmat tuli Alician ja Felixinkin kanssa toimeen!

 

Lounaan jälkeen käveltiin rannalle ja mentiin Magdalena-palatsille Felixin, äidin ja isin kanssa kiertelemään sillä välin, kun Marina jäi Alejandron ja Carlotan kanssa leikkipuistoon ja Ana ja Alicia kävi hakemassa Analle uudet sohvatyynyt haha :D

Illalla huristeltiin kotiin, ja painuttiin TAAS suoraan nukkumaan, koska mullakin oli seuraavana päivänä koulua luvassa! 

Keskiviikkona menin siis kouluun, ja äiti ja isi meni koko päiväksi Aguilariin käyskentelemään ja tutustumaan paikkoihin. Koulun lounastauolla äiti ja isi tuli ensin käymään meidän koulussa, ja sit otettiin Johnny mukaan ja mentiin yhdessä lounaalle. Oli oikein mukava jutustelu- ja tankkaushetki, jonka jälkeen kirjaimellisesti juostiin takaisin koulunpenkille :D

Kun pääsin viideltä, mentiin vielä porukoiden kanssa Aguilarin "linnalle", joka on siis vaan linnan rauniot kukkulan päällä :D Sieltä oli kyl ihanat maisemat! Sit mentiin Santa Maria Real-luostariin, joka on nykyään yleinen lukio. Mun lukio on siis yksityinen, ja tää on se toinen, missä on suurin osa mun kavereista.

Illalla tultiin kotiin, ja tehtiin äidin kanssa mokkapaloja. Roberto tuli Madridista, ja tehtiin ihana illallinen. Roberto ei myöskään puhu ollenkaan englantia, mutta mitään ongelmaa ei taaskaan ollut! Ilta oli ihan mahtava ja kului ruuasta nauttien, Roberton hulluille vitseille nauraen ja vain rentoillen. Taas ihana päivä!!

Jatkan sitten ens viikolla loppuviikon tapahtumilla, huomenna nimittäin lähdetään Cerveraan, koska kämppä on vuokrattuna. Cerveran kämpäs ei oo wifiä, joten kirjottelen suosiolla vasta ens viikon puolella.

Adios!

Un beso,

Ansku

 

 

Lontoon luokkaretki

Lähdettiin sunnuntaina luokan ja kahden opettajan kanssa Aguilarista Santanderiin bussilla. Santanderista otettiin lentsikka Lontooseen, ja parin tunnin päästä oltiinkin jo perillä! Matka meni mukavasti jutskaillen ja fiilistellen tulevaa reissua :) 

Lontooseen kun päästiin, otettiin taas bussi keskustaan. Stanstedin lentokenttä kun on ihan tunnin ajomatkan päässä Lontoon keskustasta... 

No, ei siinä mitään, mutta otettiin kyseinen bussi, koska eräs lentokentän työntekijä sanoi sen menevän suoraan hotellimme eteen. Kun hyppäsimme bussista pois, katselimme ihmeissämme ympärillemme ja tajusimme, että meidät oli ohjattu kyllä johonkin ihan väärään bussiin. 

No, metrolla parin vaihdon kautta päästiin vihdoin oikeeseen paikkaan, ja mentiin hotellille "majoittautumaan". Illalla lähdettiin vielä pienelle kävelylle hotellin lähelle, mutta muuten ei ekana päivänä tehty muuta. 

Maanantaina, parin tunnin yöunien jälkeen, lähdettiin sitten vihdoin kiertelemään paikkoja! Ensimmäiseksi otettiin suunnaksi British Museum, jossa kierreltiin jonkin aikaa. Sit mentiin johonkin läheiselle torille, ja meille annettiin pari tuntia aikaa shoppailulle ja kiertelylle. 

Kierreltiin Johnnyn kanssa kaksin, ja ostettiin sille ihana sininen kauluspaita haha! Mä ostin vihdoin pitkään toivomani aurinkolasit, ja kummatkin lähdettiin tyytyväisinä :D

 Seuraavaks käppäiltiin London Bridgee pitkin London Eyelle. Käytiin eka lyhyessä 4D-leffassa ja sit hypättiin rullan kyytiin ja tehtiin noin puolen tunnin mittainen pyörähdys maisemia katsellen. Maanantaina satoi ihan tajuttomasti, eikä tietenkään kuin vain parilla meistä ollut sateenvarjoja :D

London Eyen jälkeen käveltiin Picadilly Circukseen ja meille annettiin taas shoppailuaikaa. Mentiin Johnnyn kans ihan mahtavaan ravintolaan syömään! Siellä oli valtava buffetpöytä, josta sai ottaa lautaselleen ihan mitä vain halusi. Kassalla lautanen punnittiin, ja hinta määräytyi lautasen painon mukaan. Ruoka oli ihan taivaallista, ja tunnelma rauhallisen boheemi!

Ruokien jälkeen lähdettiin metrolla takaisin hotellille, ja vaikka puoli luokkaa ahtautui meidän huoneeseen neljään asti yöllä, mä nukahdin jo kahden aikoihin ja uinuin onnellisena aamuun asti :D Näin kävi joka yö! Mä aina nukahdin jossain vaiheessa, enkä herännyt vaikka muut mölysivät vieressä aamuun asti.

 Mun huonetoverit, Alejandra ja Claudia!

 Rocio, Angela, Sandra, Alba, Claudia, mä ja Alejandra

 David ja Javi

 Pablo ja Javi!

Yön väsykuva Javin kanssa :D

Tiistaina oli ohjelmassa Camdentown ja St. Paul's Cathedral. Camdentown oli ihan huikee! Kierreltiin Johnnyn ja Davidin kanssa torilla ja pienissä hippikojuissa, ja lopulta päädyttiin tatuointiliikkeeseen, sillä David halusin ottaa tatskan :D Se sit hakkautti ranteeseensa kivan pienen tatskan, ja mä rakastuin siihen tatuoijaan...

 St. Paul´s oli mielenkiintonen. Katedraali oli mielettömän hieno, mut mun hymy hyyty siinä vaiheessa, kun piti alkaa kiivetä puolen metrin levyisiä pikkuportaita kyyryssä, sillä selkä suorana ei mahtunut... Mulla on kamala ahtaanpaikan kammo, ja suuret tippukiviluolatkin saa mut itkemään :D Voitte siis kuvitella, millaiset fiilikset mulla oli, kun piti tunkea itseään sivusuunnassa pieniä portaita ylös.

  Ylhäällä näköalapaikalla tajusin onneksi, että kiipeäminen oli ollut kaiken vaivan arvoista! Näkymät olivat ihan huikeat, eikä kukaan antanut sateen haitata :) Mulla oli tona päivänä kännykkä hotellilla, koska en ollut saanut keltään edelliseksi yöksi laturia lainaan. Mun laturi hukkui siis juuri ennen reissua, ja muina päivinä latasin kännykkäni muiden latureilla. Tiistaista ei siis ole kuvia :( 

Katedraalin jälkeen käveltiin Tower Bridgelle, sen yli ja kierreltiin pitkin kaupunkia. Koska melkein kaikki oli jo tosi väsyneitä, lähdettiin aikaisin hotellille.

Keskiviikkona mentiin Buckinghamin palatsille katsomaan vartijan vaihtoa ja hevoskulkuetta. Tehtiin tuttavuutta satojen oravien kanssa, jotka kiipesivät pitkin jalkoja kun annettiin niille leivän muruja :D Annettiin niille kaikille nimeksi Mocasines!

Palatsilta käveltiin Harrodsille, kierreltiin siellä hetken aikaa, ja sit mä, Alejandra ja Johnny mentiin yhteen italialaiseen ravintolaan lounaalle. Sit lähdettiinkin taas Picadilly Circukselle ja Oxford Streetille, jossa suoritettiin viimehetken shoppailut! :D 

 Shoppailun jälkeen mentiin Johnnyn kanssa taas illalliselle siihen samaan buffet-paikkaan :D Ruoka oli ihan yhtä hyvää, ja oli ihanaa päästä lopettamaan loma tollain rennosti ja hyvässä seurassa :) 

 Mariooooo!

 Chuco, toinen opettajistamme, pakotti meidät kaikki noiden vuokrattavien pyörien selkään, koska halusi välttämättä ottaa kuvan..  :D

 

Eilen olikin sit aikamoinen päivä! Herättiin kaikki kurkut kipeinä, siis oikeesti melkein kaikki :D Napattiin kamat mukaan ja lähdettiin metrolla bussiasemalle ja sieltä bussilla kentälle. Mä nukuin koko bussimatkan, joten tunti meni nopsaan.

Lentokentällä mentiin suoraan laukun jättämisen jälkeen turvatarkastukseen, koska oli jäätävä kiire. No, kävi ilmi, että melkein kaikilla oli käsimatkatavaroissa jotain meikkejä, shampoota, dödöjä, geeliä... Varmaan puolet luokasta joutui jäämään tarkastuttamaan laukkujaan, ja kun periaatteessa boarding oli jo loppunut, vielä puolien meistä laukut oli tarkistamatta...

En ole oikeasti ikinä juossut noin kovaa, noin pitkää matkaa. Juostiin ihan henkemme edestä kentän toisesta päästä toiseen, ja kun päästiin portille, olivat kaikki muut matkustajat jo koneessa, ja muut luokkalaiset odottamassa. 

Jollain kumman säkällä ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen, ja kotimatka alkoi :) 

Puolentoista tunnin lennon jälkeen otettiin bussi Santanderista Aguilariin, ja mä nukuin taas koko matkan. Sit Ana tuli hakemaan mua kotiin, ja kotona en juuri mitään ehtinyt tehdä ennen kuin nukahdin onnellisena omaan sänkyyn <3

Oli kyllä ihan mahtava reissu, meillä on niin ihana luokka ja tulin läheisemmäksi monen ihmisen kanssa! Lähtisin ihan koska vain uudestaan reissuun tämän porukan kanssa!

Besitos,
Ansku