Fiiliksiä

Noniin, nyt olis taas aika iskeä fiiliksiä ja tilanneraporttia kehiin!

Vaikka ei tässä oikeestaan mitään muutoksia ole tapahtunut... Mitään lisätietoja en oo kuullut Espanjaan liittyen, alue, kaupunki ja perhe vieläkin hämärän peitossa. Oon ihan varma, että saan tiedot vasta viikkoa ennen lähtöä :D Olis niin tyypillistä mun tuuria. 

Joka päivä käyn sähköpostin katsomassa, vaikka tiedänkin aina jo valmiiksi ettei sieltä Exploriukselta mitään oo tullut. No, mieluummin niin kuin että olis tiedot tullut enkä tietäis asiasta mitään :D

Vaikka itse prosessissa ei mitään ole tapahtunut suuntaan tai toiseen, mun asenne on taas muuttunut huimasti. 

Tottakai, mitä lähemmäs lähtöä mennään, sitä enemmän mua jännittää. Ihan samat asiat, kun ennenkin: kavereiden ja perheen jättö, omillaan pärjääminen, kielen oppiminen. Onhan tää nyt ihan törkeen pelottavaa, jos rehellisiä ollaan!

Nyt viime aikoina oon kuitenkin oppinut työntämään sen pelon taka-alalle ja pikemminkin kääntämään sen innostukseksi. Ajattelen vain, että on mieletön etuoikeus saada kokea jotain näin mahtavaa, ja ennen kaikkea tästä koko prosessista pitää nauttia ihan alusta loppuun saakka! Surra ja ikävöidä ehtii myöhemminkin, mutta varsinkin nyt kun vielä mikään ei ole varmaa eikä mitään ole vielä tapahtunut, kannattaa siirtää se suurempi jännitys taka-alalle ja vaan nauttia tästä odotuksesta ja innostuksesta! :) 

Oon nyt puhunut vaihtovuodesta kavereiden kanssa aika paljon, ja oon huomannut, että mitä enemmän asiaa ajattelen ja siitä puhun, sitä enemmän syksyä odotan ja innostun koko ajan lisää! 

Eikä mun innostusta ainakaa laannuta yhtään se, että oon viime aikoina löytänyt ihania vaihtariblogeja ja ahminut niitä oikein urakalla..! Sen lisäksi oon kuunnellut hirveesti kaikkee espanjalaista kesämusiikkia, ja tuntuu ihan hassulta huomata että oikeesti ymmärtää niistä sanoista jotain :D Kyllä toi koulussa opiskelukin on tehokasta.

Taidan alkaa olla pikkuhiljaa jopa täpinöissäni.

Anniina

Guisiera presentarme

Hola amigos, ¿Qué tal?

Moni varmastikin tietää mun "oikeen" blogin, jota kirjotan lifetyle-mielessä ja -muodossa. Nyt on kuitenkin tullut aika korkata mun vaihtariblogi, jota alan nyt kirjoittaa jo hyvissä ajoin ennen itse vaihtovuoden alkamista. Haluan saada tänne myös vähän pre-fiilinkejä, miltä tuntuu, mikä pelottaa ja mitä odotan vaihtoon liittyen yms.

  Mutta kuka tätä blogia edes kirjoittaa? Mihin mä oon edes lähdössä? 

Mun nimi on Anniina. Oon tamperelainen, 16-vuotias lukiolaistyttö, ja viimeistelenkin tossa parin viikon päästä ensimmäisen vuoteni lukiossa.

Oon spontaani, positiivinen ja asioista helposti innostuva ihminen, ja tän takia uskonkin sopeutuvanu ja sulautuvani kohdemaani kulttuuriin hyvin. 

Elokuun 17. päivä mä nappaan kouraani 23kg matkalaukkuni, passin ja aurinkolasit, ja suuntaan kohti Espanjaa kymmenen kuukauden ajaksi vaihto-oppilaaksi.

Mä en ollut ikinä vakavissani ajatellut vaihtoon lähtöä ennen kuin sain vasta tammikuussa selville, että Espanjaan ylipäätään tehdään vaihtovuosia. No, tää hurjapää innostui lempparimaahansa lähdöstä niin, että viikon pohdiskelun jälkeen pistettiin hakemusta menemään. Haastattelussa käytiin, hakupaketti lähetettiin ja valmennustilaisuuksissa käytiin. Ja tässä sitä ollaan, enempi vähempi innoissaan.

Kohdekaupunkia tai perhettäni ei ole vielä löytynyt, ja tieto saattaakin tulla vasta pari viikkoa ennen lähtöä. Mua ei kuitenkaan tämä haittaa, kieltä sinne ollaan menossa opiskelemaan, ja senhän oppii missä kaupungissa tahansa!

Olishan se kuitenkin tosi kiva kuulla perheensä vähän etukäteen, että ehtisi pitää yhteyttä esim. Skypessä jo vähän ennen muuttoa.

Mutta miksi Espanja? Kaikki kysyy tota koko ajan.

No, vastaus on tosi simppeli.

Meillä on kämppä Torreviejassa, Espanjan itärannikolla, ja oon käynyt Espanjassa noin 15 kertaa. Vaikken olekaan ton Torreviejan lisäksi käynyt muualla kuin Fuengirolassa, Barcelonassa ja parissa pikkukylässä, maa tuntuu silti ns. "omalta". Aina, kun laskeutuu Espanjan mantereelle, tulee sellanen olo että mä oon niin tullut kotiin. Ah, rakastan sitä tunnetta!

Muutenkin espanjan kieli ja kulttuuri on kiinnostanut mua ihan pienestä pitäen, ja oon aina halunnut oppia puhumaan espanjaa. Ajatus siitä, että ton kymmenen kuukauden aikana tuun oppiin espanjan suht sujuvasti, on ihan huikee! Ton jälkeen Espanjaan meno tuntuu vieläkin tutummalta ja helpommalta. 

En viitti tähän ekaan tekstiin änkeä kaikkia mun ajatuksia, vaan kirjottelen niistä sitten myöhemmin. Tän tarkotus olikin vaan esitellä vähän mua ja tän blogin sisältöä.

Tässä blogissa ei siis tulla juuri asukuvia, muotijuttuja ja Suomihömppää näkemään. Sen sijaan haluan keskittyä avaamaan mun ajatuksia juuri vaihtoon liittyen niin itselleni, sukulaisilleni kuin ystävillenikin! Myös muut ovat tottakai tervetulleita lueskelemaan :)
Ulkoasussa on tietysti vielä paljon paranneltavaa, mutta menköön toistaseksi tälläsenä. 

Bienvenidos a mi blog, ¡espero gue os guste!

Besos,

Anniina