¡No puede ser!

No nyt ne tuli!!

 Nimittäin perhetiedot. Ääää oon ihan sekasin jotenki vieläkin.. :D 

Viime viikon torstaina (muistaakseni) olin ihan normaalisti töissä vaan. Töissä oli tosi huono päivä ja mua ärsytti ihan kaikki. Just kun alko tuleen ruuhkaa ja olin yksin palvelemassa asiakkaita, näin että Exploriukselta soitetaan. En tietenkään pystynyt vastaamaan, mutta kohta mulle soitettiinkin jo uudestaan ja silloin vastasin sormet syyhyten että ''NO!!??'' :D Vähänks olis ollu noloo jos ne oliskin soittanu jostain ihan muusta...

Mulle kerrottiin puhelimessa ajan puutteen takia vain, että mun perheeseen kuuluu 50-vuotias host-äiti, 1999 syntynyt sisko ja 2001 syntynyt veli. Oon siis ekaa kertaa elämässäni perheen esikoinen! 

Perhe asuu Palencian maakunnassa Pohjois-Espanjassa, Quintanaluengosin kylässä. Jep, nevahööd. Olin kuitenkin ihan innoissani ja viimeset tunnit töissä meni jonkin sortin hurmoksessa. 

Kotona perehdyttiin vähän paremmin perheeseen ja asuinpaikkaan. Quintanaluengos on sikapieni, 50 hengen kylä (!!!) Palenciassa, 6km päässä Aquilar de Campoosta, missä mun tuleva koulu sijaitsee. Aquilar de Campoo on onneks vähän isompi paikka. 

Mun host-äiti pitää maaseutumajataloa, jossa perhe myös asuu! Pääsen siis hommiin hotelliin :D Siitähän mä oon haaveillutkin, haha. Majatalolla on nettisivut, joille pääsette TÄSTÄ. Pääsen näköjään myös leikkaamaan nurmikkoa... :D 

Koska Quintanaluengos sijaitsee vuorien läheisyydessä, perhe harrastaa patikointia ja pyöräilyä vuorilla. Kunnostakin tulee siis pidettyä huolta! 

Noi tekee kuulemma myös paljon retkiä merelle, kun on hyvä sää. Me likes. 

Okei, täytyy myöntää, että aluks petyin ihan sikana... En perheeseen tai perhetietoihin, vaan siihen etten reagoinut tietoihin niin kun olisin halunnut! :D 

Kun muut vaihtarit saa kuulla isäntäperheensä, ne hyppii ja pomppii ja on maailman onnellisimpia. Mä olin vaa sillain että okei, ihan jees. Jotenkin pelästyin sitä etten ollut ton enempää innoissani! No, kai mä oon vaan niin jalat maassa :D 

Mutta kuulostaahan noi tiedot nyt tosi mielenkiintosilta, jos ei muuta niin ainakin mun elämä tulee oleen täysin erilaista Espanjassa kuin täällä kotona Suomessa! 

Jos jokin jäi mietityttään, kysykää ihmeessä :) Voi olla että unohdin kertoa jotain tärkeetä! :D Mutta nyt alkaa oleen kiire töihin, joten adios!

Un besito,

 Ansku 

Still waiting

Jep, mun fiilikset tällä hetkellä näyttää juurikin tolta :D

Väsäsin just toiseen blogiin piiiiitkän postauksen juhannuksesta, ja oon vähän kipee, joten en kauheen pitkää tarinaa tänne jaksa rustata.

Lupasin kuitenkin kirjotella tänne aina kun tiedän jotain lisää mun sijoitusprojektista. Nyt on kuitenkin niin, että kirjotan, koska en tiedä mitään. 

Mulle soitettiin toissaviikon perjantaina Exploriukselta. Istuttiin Mintun kanssa meidän keittiössä aamupalalla (kello oli jotain kaks iltapäivällä), kun kännykkä pirisi pöydällä. Numero oli 01-alkuinen, joten arvasin heti ettei nyt oo kyseessä mikään tavallinen talliainen. Innostuin ja huitasin kädelläni - mitäs muutakaan kun täyttä kaakaomukia - joka sitten ilosesti kaatui suoraan iPhoneni päälle. Päästin pari ärräpäätä ja karjuin paperia Mintulta. Kuivasin kännykkää samalla kun vastasin puheluun. Meinasin saada hepslaakin kun kuulin soiton tulevan Exploriukselta!!

Ne ei kuitenkaan kuulleet mun äänestä mitään, joten lupasin soittaa takaisin kun saan kännykkäni kuivaksi kaakaosta :D

 Pari kertaa soittelin takasin innostuneena, kunnes sain oikean henkilön kiinni.

Uutiset eivät olleet ihan yhtä toivotut kuin luulin: en saanut tietää perhettäni. Mulle soitettiin ja kysyttiin, voisinko asua perheessä, jossa on kaksi koiraa mutta jotka eivät tule IKINÄ sisälle. Oon nimittäin koirille allerginen, joten en sellasta perhettä voi saada, jossa eläimet ovat sisällä. Nyt olisi siis tyrkyllä perhe, jossa on kaksi koiraa takapihalla. Kuulostaa joltain maatilalta tai Espanjan tapauksessa sitruunaplantaasilta... :D

No, kiljuin innoissani että JOOJOOJOOJOO olkoon vaikka susilauma takapihalla kyllä mulle käy. Exploriukselta sitten luvattiin, että saan tietää isäntäperheeni seuraavalla viikolla.

Voitte vaan arvata, kuinka innoissani ja jännittyneenä odotin koko viime viikon. Tarkastin sähköpostini ainakin neljä kertaa päivässä, turhaan. Mitään ei kuulunut.

Tänään sitten päätin laittaa Exploriukselle viestiä. Kysyin, ovatko he vaan unohtaneet laittaa mulle tietoja, vai onko isäntäperhekokelas vetänyt puihin. Sieltä vastattiin lähes saman tien, että paikallisen juhannuksenvieton vuoksi Espanjan päästä ilmoittaminen on viivästynyt, mutta kuulen kyllä heti kun Explorius saa tiedot. 

Nyt siis edelleen sormet syyhyten odotan... Kai se sieltä kohta :) 

En malta odottaa että saan tulla tänne kertomaan perheestäni!!

Un besito,

Ansku    

  

Fiiliksiä

Noniin, nyt olis taas aika iskeä fiiliksiä ja tilanneraporttia kehiin!

Vaikka ei tässä oikeestaan mitään muutoksia ole tapahtunut... Mitään lisätietoja en oo kuullut Espanjaan liittyen, alue, kaupunki ja perhe vieläkin hämärän peitossa. Oon ihan varma, että saan tiedot vasta viikkoa ennen lähtöä :D Olis niin tyypillistä mun tuuria. 

Joka päivä käyn sähköpostin katsomassa, vaikka tiedänkin aina jo valmiiksi ettei sieltä Exploriukselta mitään oo tullut. No, mieluummin niin kuin että olis tiedot tullut enkä tietäis asiasta mitään :D

Vaikka itse prosessissa ei mitään ole tapahtunut suuntaan tai toiseen, mun asenne on taas muuttunut huimasti. 

Tottakai, mitä lähemmäs lähtöä mennään, sitä enemmän mua jännittää. Ihan samat asiat, kun ennenkin: kavereiden ja perheen jättö, omillaan pärjääminen, kielen oppiminen. Onhan tää nyt ihan törkeen pelottavaa, jos rehellisiä ollaan!

Nyt viime aikoina oon kuitenkin oppinut työntämään sen pelon taka-alalle ja pikemminkin kääntämään sen innostukseksi. Ajattelen vain, että on mieletön etuoikeus saada kokea jotain näin mahtavaa, ja ennen kaikkea tästä koko prosessista pitää nauttia ihan alusta loppuun saakka! Surra ja ikävöidä ehtii myöhemminkin, mutta varsinkin nyt kun vielä mikään ei ole varmaa eikä mitään ole vielä tapahtunut, kannattaa siirtää se suurempi jännitys taka-alalle ja vaan nauttia tästä odotuksesta ja innostuksesta! :) 

Oon nyt puhunut vaihtovuodesta kavereiden kanssa aika paljon, ja oon huomannut, että mitä enemmän asiaa ajattelen ja siitä puhun, sitä enemmän syksyä odotan ja innostun koko ajan lisää! 

Eikä mun innostusta ainakaa laannuta yhtään se, että oon viime aikoina löytänyt ihania vaihtariblogeja ja ahminut niitä oikein urakalla..! Sen lisäksi oon kuunnellut hirveesti kaikkee espanjalaista kesämusiikkia, ja tuntuu ihan hassulta huomata että oikeesti ymmärtää niistä sanoista jotain :D Kyllä toi koulussa opiskelukin on tehokasta.

Taidan alkaa olla pikkuhiljaa jopa täpinöissäni.

Anniina

Guisiera presentarme

Hola amigos, ¿Qué tal?

Moni varmastikin tietää mun "oikeen" blogin, jota kirjotan lifetyle-mielessä ja -muodossa. Nyt on kuitenkin tullut aika korkata mun vaihtariblogi, jota alan nyt kirjoittaa jo hyvissä ajoin ennen itse vaihtovuoden alkamista. Haluan saada tänne myös vähän pre-fiilinkejä, miltä tuntuu, mikä pelottaa ja mitä odotan vaihtoon liittyen yms.

  Mutta kuka tätä blogia edes kirjoittaa? Mihin mä oon edes lähdössä? 

Mun nimi on Anniina. Oon tamperelainen, 16-vuotias lukiolaistyttö, ja viimeistelenkin tossa parin viikon päästä ensimmäisen vuoteni lukiossa.

Oon spontaani, positiivinen ja asioista helposti innostuva ihminen, ja tän takia uskonkin sopeutuvanu ja sulautuvani kohdemaani kulttuuriin hyvin. 

Elokuun 17. päivä mä nappaan kouraani 23kg matkalaukkuni, passin ja aurinkolasit, ja suuntaan kohti Espanjaa kymmenen kuukauden ajaksi vaihto-oppilaaksi.

Mä en ollut ikinä vakavissani ajatellut vaihtoon lähtöä ennen kuin sain vasta tammikuussa selville, että Espanjaan ylipäätään tehdään vaihtovuosia. No, tää hurjapää innostui lempparimaahansa lähdöstä niin, että viikon pohdiskelun jälkeen pistettiin hakemusta menemään. Haastattelussa käytiin, hakupaketti lähetettiin ja valmennustilaisuuksissa käytiin. Ja tässä sitä ollaan, enempi vähempi innoissaan.

Kohdekaupunkia tai perhettäni ei ole vielä löytynyt, ja tieto saattaakin tulla vasta pari viikkoa ennen lähtöä. Mua ei kuitenkaan tämä haittaa, kieltä sinne ollaan menossa opiskelemaan, ja senhän oppii missä kaupungissa tahansa!

Olishan se kuitenkin tosi kiva kuulla perheensä vähän etukäteen, että ehtisi pitää yhteyttä esim. Skypessä jo vähän ennen muuttoa.

Mutta miksi Espanja? Kaikki kysyy tota koko ajan.

No, vastaus on tosi simppeli.

Meillä on kämppä Torreviejassa, Espanjan itärannikolla, ja oon käynyt Espanjassa noin 15 kertaa. Vaikken olekaan ton Torreviejan lisäksi käynyt muualla kuin Fuengirolassa, Barcelonassa ja parissa pikkukylässä, maa tuntuu silti ns. "omalta". Aina, kun laskeutuu Espanjan mantereelle, tulee sellanen olo että mä oon niin tullut kotiin. Ah, rakastan sitä tunnetta!

Muutenkin espanjan kieli ja kulttuuri on kiinnostanut mua ihan pienestä pitäen, ja oon aina halunnut oppia puhumaan espanjaa. Ajatus siitä, että ton kymmenen kuukauden aikana tuun oppiin espanjan suht sujuvasti, on ihan huikee! Ton jälkeen Espanjaan meno tuntuu vieläkin tutummalta ja helpommalta. 

En viitti tähän ekaan tekstiin änkeä kaikkia mun ajatuksia, vaan kirjottelen niistä sitten myöhemmin. Tän tarkotus olikin vaan esitellä vähän mua ja tän blogin sisältöä.

Tässä blogissa ei siis tulla juuri asukuvia, muotijuttuja ja Suomihömppää näkemään. Sen sijaan haluan keskittyä avaamaan mun ajatuksia juuri vaihtoon liittyen niin itselleni, sukulaisilleni kuin ystävillenikin! Myös muut ovat tottakai tervetulleita lueskelemaan :)
Ulkoasussa on tietysti vielä paljon paranneltavaa, mutta menköön toistaseksi tälläsenä. 

Bienvenidos a mi blog, ¡espero gue os guste!

Besos,

Anniina