'Äiti' ja mä
Taivaalla lensi ihan tajuttoman iso kotka!!! Yritin saada kuvaa mutta tolla pokkarilla ei pysty zoomaan niin lähelle... Näyttää ihan varpuselta
Kalju rotta, Carlos ja äidin veli Miquel
Oikeella äiti, mikäli oikein ymmärsin niin sen veli ja Miquelin vaimo :D
Mun ainoot koriste-esineet :D Oon niin onnellinen että otin noi kuvat mukaan <3
Tänään oli huippupäivä! Nukuttiin pitkään, syötiin aamupala ja lähettiin äitin ja Carlitoksen kanssa autolla vuorille. Ajettiin puolisen tuntia tollaselle maisemapaikalle ja ah mitkä näkymät! Tuuli vaan niin hitosti että oli vaikee ottaa mitään kuvia ilman että hiukset meni ihan naaman eteen :D Oli myös aika pilvistä, joten monien vuorten huippuja ei näkynyt. Pitää mennä joku toinen päivä uudestaan kun on aurinkoisempaa.
Suoraa vuorilta ajettiin Cerveraan sellaselle leireilyalueelle, jossa on hyvä ravintola. Oltiin sovittu lounastreffit muiden kanssa ja kaikki halus mun maistavan paellaa :D En oo aikasemmin muistaakseni syönyt, ja täytyy myöntää että kammosin tota ihan järkyttävän paljon.... Näyttää niin ällöltä ja muutenkaan merenelävät ei oo mitään mun suurinta herkkua. Mutta herraisä, toihan oli oikeesti tosi hyvää! Yllätyin positiivisesti ja todellakin voin syödä uudestaankin :)
Oli ihan huippua huomata tuolla, kuinka paljon paremmin ymmärrän nyt. Kun muut keskustelee keskenään, mun on paljon helpompi ymmärtää mistä ne puhuu kuin aiemmin. Ja tottakai, kyllä kuukaudessa nyt jotain pitää oppiakin! :D
Eilen tosiaan tuli tasan kuukausi siitä, kun tänne Espanjaan lensin. Aika on mennyt nopsaan, mutta välillä edelleen ajattelen että mitä helvettiä mä oikein teen... Miks ihmeessä päätin lähteä tänne. Toisaalta on paljon enemmän niitä päiviä, kun oon vaan niin onnellinen ja innostunut kaikesta, ja tekee mieli vaan ottaa selvää kaikesta täällä Espanjassa! Kaikenkaikkiaan oon tosi onnellinen :)
Eilen olin yksillä synttäreillä, meitä oli 14 mun ikästä tyttöä ja meno oli sen mukasta :D Espanjalaiset on ihan hulluja... En tajua miten ne JAKSAA huutaa kaikki toistensa päälle, kiljua, nauraa ja tapella ihan avoimesti toisten edessä! :D No, hauskaa oli ja illan päätteeks olin kyllä ihan väsy... Kotiin, pari korttipeliä äitin ja Carloksen kans ja sit nukkuun!
Kaikki tuijottaa Helenan (synttärisankari) pikkuveljeä :D Ihana!!
Nyt oon vaan kotona rentoutumassa, en tiedä lähdenkö vielä illalla kaupunkiin. Tavallaan tekis vaan mieli olla... Koko ajan ollaan menossa johonkin ja olis mukava välillä vaan rauhottua hetken.
Tiistaina alkaa koulu, apua!!! Mua jännittää hirveesti, mutta toisaalta ihan sama, mitäs sitä jännittämään. Onneks mulla on Johnny, joka on varmasti vähintään yhtä pihalla kun mä! :D
Koti-ikävästä vielä sen verran, että oon nyt oppinut ottaan siihen ihan erilaisen asenteen. Alussa oli tietty kaikki niin uutta ja ikävä paljon isompi, sillon kun tuntu pahalta niin tuntu pahalta ja piste. Nyt jos vähääkään tulee huonompi fiilis, lakkaan heti ajattelemasta kotia. Ei se auta, täältä ei lähetä ja piste. Juttelen joka päivä äidin ja parhaiden kavereiden kanssa, se riittää. Eka kuukausi meni hujauksessa, ei 9 kuukautta lisää voi olla niin paha! Jos kaikki muut on pärjännyt, totta jumankeuta pärjään mäkin! Otsikko sopii tähän ihan huikeen hyvin, kaikille muillekin vaihtareille toi on hyvä muistilause!
Ugh, olen puhunut.
Besos,
Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti