5 little facts about Spanish people

1. Espanjalaiset tekstaa kummallisesti. Eka viestit saattaa olla tosi tylsiä ja antaa tylyn vaikutelman. Suomalaisten tekstareissa on aina vähintään yksi pilkku, piste tai hymiö, mutta täällä ei mitään. Kaikki samaan syssyyn, ilman välimerkkejä. 

No, sellaisiin mäkin sitten tietysti vastaan tylsästi ja lyhyesti, etten anna itsestäni ihan bimboa vaikutelmaa. Sitten saattaakin tulla vastaukseksi ''perfecto <333333'', tai jotain muuta? Seriously, koittakaa päättää. Mä menen tämmöisestä ihan sekaisin. Sitten mun pitää tietenkin laittaa takaisin just saman verran sydämiä, etten jäisi siksi tylyksi osapuoleksi.

2. Espanjalaiset on älyttömän siirappisia! Esim just tänään yks kaveri kertoi, että poika, joka hänestä tykkää, oli lähettänyt eilen piiiiiitkän rakkaustekstarin (todennäkösesti ilman pilkkuja ja pisteitä), ja KUVAN PIIRUSTUKSESTAAN, jonka oli tytölle piirtänyt varta vasten... Kaverin mielestä toi oli söpöä, mutta multa meinas tulla okse. 

Kavereillekin puhellaan tajuttoman hellästi, tyyliin ''Mitä kuuluu, rakkaani?'' ja JOKA kerta, kun erotaan vaikka välkältä omiin luokkiimme, espanjalaiset huutelee, että ''Nähdään bussissa, mä rakastan sua!'' Pojat tytöillekin. Sit mä vaan jään hölmönä ja otettuna myhäilemään hiljaa, luullen että kaikki hyvännäköset pojat rakastaa mua. 

3. Tän nyt kaikki tietää, mutta espanjalaiset oikeesti puhuu käsillään ihan tajuttomasti. Tää tosin on tarttunut aika paljon muhunkin, eikä kahden käden sormet riitä laskemaan niitä kertoja, kun oon huitassut ohikulkijoita vahingossa. Yleensä tää johtuu tosin siitä, että haluan kertoa jonkun hyvän jutun, mutten osaa sanoa sitä espanjaksi. Kädet on yllättävän hyvänä apuna näissä tilanteissa!

4. Tää liittyy enemmän muhun kuin espanjalaisiin, mutta mun aksentille oikeesti nauretaan. Tai ei kai aksentille, mulle sanotaan ettei mulla oo selkeetä aksenttia, mutta sille, miten sanon asiat. Mua pyydetään usein toistamaan joku lause tai sana, jonka olen juuri sanonut, ''koska se kuulosti niin siistiltä''... Luulen, että tää johtuu siitä, etten jaksa aina nostaa ja laskea äänenpainoa niin kuin pitäisi, vaan sanon vaan kaiken suomalaisen monotonisesti. Kuulostan kuulemma ''kovalta'', niin kuin Zaira mulle sanoi... :D Onneks edes jossain!

5. Espanjalaisilla vaan on maailman huonoin ajantaju. Kaverille sanotaan, että ''Hei mä oon siellä vartin päästä'', vaikka todellisuudessa paikalle päästään vasta yli tunnin päästä. Mulla ei ole mitään hajua, mistä tää johtuu. Tai ehkä siitä, ettei haluta hermostuttaa muita sanomalla, että menee vielä pitkään? Joka paikkaan mennään myöhässä. Jos pitäis olla reeneissä kuudelta, kotoa lähdetään kuudelta. Eikä siitä edes ajatella, että ollaan myöhässä. Kello on kuusi, kuudelta reenit, täydellistä. Kymmenen minuutin päästä, kun päästään perille, kello on edelleen espanjalaisten käsityksen mukaan kuusi. Voisin välillä kuristaa jonkun tästä syystä. VIHAAN tätä tapaa... Eikä mitkään akateemiset vartit riitä selittämään mitään. 

Ansku   

The scariest thing about distance is you don't know whether they'll miss you or forget about you

Pelottavinta etäisyydessä on, ettet tiedä, ikävöivätkö he sinua, vai unohtavatko he sinut

Varmasti kaikilla vaihtareilla on koko vuoden enempi vähempi sellainen epävarmuus takaraivossa: mitä, jos perhe ja kaverit unohtavat? 8-12 kuukautta, mitä vaihto yleensä kestää, on tosi pitkä aika. Vaikkei meitä nyt tietenkään kukaan kokonaan unohda, on vähän sellainen olo, että hitto, mitähän ne tuumaa kun mä sitten pitkän ajan päästä tupsahdankin heidän elämiinsä takaisin? Ensin on ollut melkein vuoden päivät poissa silmistä, poissa mielestä. Ja sitten tulee takaisin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaihtareille takaisintuleminen on luonnollista, sillä he tulevat kotiinsa. He vain palaavat siihen, mistä lähtivät, ja alitajunnassa sitä odottaa, että mikään ei ole muuttunut. Kuitenkin loogisesti ajateltuna paljonkin asioita tulee kotiin tultua olemaan erilailla. Pieniä juttuja, joita välttämättä muut eivät huomaakaan. Mutta kun on näin kauan poissa ollut, palattua pienetkin muutokset huomaa helposti. 

Helposti siis vaihtarit voivat pelätä vähän sitä, että kaverit unohtavat. Vaikka kaikki vakuuttelevat, että "ei hätää, kaikki on samoin sitten kun tuut takaisin", tuntuu siltä, että jää jostain paitsi. 

Mun vaihtokuukausieni yksi parhaista päivistä oli 27.12, kun Minttu pöllähti tänne. Kun me joskus ennen syyslomaa keksittiin, että sehän voisi lentää tänne joululomalla, ei kumpikaan varmasti osannut odottaa, että näin oikeasti tulisi tapahtumaan. Mutta ennen, kuin mä olin kunnolla edes ehtinyt innostua, Minttu laittoi mulle jo tekstarilla kuvan lentotiedoistaan! Tulisimme viettämään Uuden Vuoden yhdessä! 

Siinä tuli parit OLÉ:t ja muut hihhulivei-sanat huudeltua, ja sit alkoikin odottaminen. 

Laitettiin molemmat kännykän sovellukseen päivälaskurit, ja mun jokaisen aamun rutiineistani ensimmäinen oli tarkistaa, kuinka monta päivää Mintun tuloon oli. Aluksi oli mun mielestä jotain sadan pintaan, ja ensimmäiset viikot meni ihan tajuttoman hitaasti. Sit aika alkoikin lentää, ja ennen kuin huomattiinkaan, Minttu laittoi Instagramiin kuvan että IIIIIK ENÄÄ 50 PÄIVÄÄ!!! 

Jossain 30 päivän kohdalla mua alkoi jännittää: mitä, jos Minttu tulisi tänne isoin odotuksin, ja tajuaisi, että musta on tullut vaihdossa ihan idiootti? Mä olen nimittäin kuullut ihmisiltä, että heidän jotkut vaihtarikavereistaan ovat muuttuneet vuoden aikana tajuttomasti, ja ihan, kuin kotiin olisi palannut eri ihminen. 

Ajattelin, että toi olisi kauheinta, mitä voisi tapahtua. Että Minttu tajuaisi, että musta on tullut ihan erilainen, mutten itse olisi huomannut mitään. Ja sitten hän palaisi kotiin pettyneenä, ja unohtaisi mut ja sen, kuinka hyviä ystäviä ollaan oltu.

No, se tuli, ja viikko meni tajuttoman nopeasti. Jossain vaiheessa tää tuli puheeksi, ja Minttu sanoi, etten ole juurikaan muuttunut. Jotain se höpötti, että musta on tullut jollain tapaa oma-aloitteisempi pienissä arjen asioissa, mutta muuten sama vanha Anskuliini olen. Olin aika pirskatin onnellinen tästä kommentista :) 

Ja tosiaan, ensimmäisestä päivästä lähtien meisinki oli ihan, kuin ei oltaisi erossa oltukaan! Naurettiin edelleen oudoille, vanhoille jutuille. Huomasin, että voin edelleen kertoa Mintulle kaiken. Täydennetään edelleen toistemme lauseita, ollaan samaa mieltä asioista ja meillä on ihan helkkarin hämäriä juttuja, jotka ei varmaan ikinä vanhene! 

Jos mulla on tässä neljän kuukauden aikana ollut vähän ''mun koti ei oo täällä''-fiilis, niin Mintun kanssa olo oli ihan erilainen. Ihan, kuin kotona olisi. Vähän eri maisemat, eri kieli ja silleen, mut muuten ihan samat härdellit.

Tuon viikon jälkeen musta tuntui hetken, että helkkari, ei tästä tullut kun vihaseks, mutta täytyy muistaa, että Mintun visiitti oli ihan uniikki juttu! 
En olisi vaihdon alussa voinut kuvitellakaan, että mun paras ystävä säästäisi ison kasan rahaa, ostaisi lentoliput, lentäisi välilaskun kautta Espanjaan ja uhkaisi kaikkia maailman vaihtosääntöjä, vain tullakseen tänne mun luokseni. Vain nähdäkseen mut viikon verran ja lähteäkseen sitten takaisin kotiin. 
Tuntuu vieläkin oudolta, mutta täytyy sanoa, että oon aika onnekas. Mulla on maailman paras ystävä, eikö? <3 

Besitos,
Ansku
 

 

El año 2013

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Tajuttoman monta! Keväällä ja kesällä tuli joitain uusia tuttavuuksia, mutta Espanjaan tultua olen saanut kyllä paaaaaljon kavereita, ja muutaman oikeasti tosi hyvän ystävän.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Jepjep! Esimerkkeinä vaihtoonlähtö, rustokoru, vieraan kielen puhuminen oikeesti pitkiä jaksoja (eli koulussa puhumista ei lasketa), pitkä aikajakso erossa perheestä ja ystävistä, yms...

3. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Koko kesä, maailman paras kesä. Viimenen työpäivä, haha. Läksiäisjuhlat. Mintun tulo tänne toissaviikon perjantaina. Haluaisin sanoa että vaihtoon lähtö, mutta tuona päivänä mulla oli päällisin puolin niin shokki päällä koko ajan, ettei se niin kermasta ollut :D

4. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - En ole :)

5. Oletko muuttunut viimeisen vuoden aikana? - Viime syksy ja talvi oli jotenkin vähän sellasta itsensäetsiskely-aikaa, kun aloitin uudessa koulussa. Keväällä tutustuin hyvin uusiin ihmisiin, ja musta tuli tajuttoman onnellinen ja itsevarma <3 Koko kesä meni jonkin sortin onnellisuushumalassa.. :D Nyt vaihdon kautta tietysti oon muuttunut paljon ''isommaksi'' ja itsenäisemmäksi. Enää mua ei oikeastaan hävetä kauheasti mikään, ja jotkin ennen vaikealta tuntuvat asiat tuntuu nyt ihan mitättömiltä. On joutunut ylittämään itsensä niin monta kertaa, että nykyään kaikki 'ennen vaikeat' asiat sujuu helpommin ja luontevammin.

Mutta siis yleisesti tänä vuonna musta on tullut aika paljon onnellisempi ja henkisesti rikkaampi :)

6. Kuka oli paras uusi tuttavuus? - Hmmm.. Varmaan Lucia.

7. Synnyttikö kukaan läheisesi? - Ei kai?

8. Kuoliko kukaan läheisesi? - Ei.

9. Missä maissa kävit? - Espanja

10. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013? - Joillekin festareille meno tuli ekana mieleen :D

 11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013? - 5.7, 10.8, 17.8, 27.12.

12. Vuoden suurin saavutuksesi? -Vaihtoon lähtö, voisin sanoa että elämäni suurin saavutus!

13. …ja suurin epäonnistuminen? - En mä missään epäonnistunu? Ei vaan, epäonnistun joka päivä, joten ei tuu mitään isompaa mieleen!

14. Kärsitkö vammoista? - Joskus keväällä oli se järkyttävä munuaisaltaantulehdus, jota en unohda!

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit? - Hunterit, haha :D

16. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? - Äidin ja isin, parin parhaan ystävän <3

17. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - Omani. Stressasin vaihdon alussa ihan tajuttomasti kaikesta, joka söi tosi paljon energiaa ja ikävöin paljon kotiin. Nyt onneks olen ollut paljon rentoutuneempi :)

18. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - Ruokaan ja vaatteisiin, yllättäen... 

19. Mistä innostuit eniten? - Kesästä, ystävistä, töistä, vaihdosta, Mintun tulosta.

20. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Onnellisempi

21. Lihavampi vai laihempi? - Jossain vaiheessa niitä lähti mutta täällä vaihdossa on kyllä tullu takas... Great.

22. Rikkaampi vai köyhempi? - Rikkaampi, kiitos työn :)

23. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - Kertovani että rakastan, ottavani aurinkoa, nauttivani enemmän ystävien seurasta.

24. …entä vähemmän? - Murehtivani tulevasta.

25. Miten vietit joulun? - Espanjassa, mummolassa, 20 muun sukulaisen kanssa :D

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - En tänä vuonna kai seurannut mitään ohjelmaa? Tai Kostoa joo, mutta muistelen et se meni vähän ohi, koska oli töitä ja kaikkea muuta tärkeempää :D Nyt Espanjassa oon innostunut sellasesta ohjelmasta kun Me Resbala! Se on vähän kuin Vedetään Hatusta, mutta espanjaksi :D Monet räkänaurut tullut sen parissa naurettua.

27. Mikä oli paras lukemasi kirja? - Hunger gamesin eka osa enkuks, jota tosin en ehtinyt lopettaa... Ja nyt luen Punainen meri- kirjaa, joka on ihan huippu!

28. …entä musiikillinen löytö? - Ööööööm, Melendi hahah :D Ja tätä en sanois löydöksi, koska oon kuunnellut häntä aiemminkin, mutta Ellie Goulding koukutti aika kovaa tässä syksyllä.

29. Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Vietin tokavikan koulupäivän ennen joululomaa, syötiin herkkulounas ja kävin salilla. Fancy.

30. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Äiti! Ja Riku ja Minttu haha :D

Besitos,

Ansku

Mistäs sitä aloittaisi...

Mahtavaa vuotta 2014 kaikille! 

En oikein tiedä, mistä pitäisi aloittaa, niin kauan aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tänne kirjoitin :D 

No, Jouluaatto meni mummolassa illallistaen, oli oikein kivaa. Oon aika ihmeissäni, kuinka vähän oon ikävöinyt kotia. Kaikki aina sanoo, että joulunaika on vaihtareille koko vuoden pahin aikajakso. No, mulla ei oikeastaan ole paljoa ollut aikaa ajatella kotia, mikä on tosi hyvä. Jos tää oli pahinta, eihän tää oo kauheeta ollenkaan haha!

27.12 oli ehdottomasti tän syksyn/talven paras päivä. Minttu tuli tänne <3

Haettiin se illalla Aguilarin juna-asemalta, ja mä annoin taas varmaan hyvän kuvan itestäni.. Juoksin koko junalaiturin päästä päähän, kun näin Mintun :D Olis vaan puuttunut, et olisin kaatunut matkalla.. 

Tultiin kotiin, syötiin ja lähettiin heti Cerveraan kierteleen paikkoja. Näytin Mintulle Cerveran kämpän, ja käytiin Anan ja Marinan kans yhes baaris nopsaan, mutta oltiin Mintun kans niin väsyneitä, et tultiin sit vaan kotiin ja nukkumaan. 

Lauantaina lähdettiin aamusta pitkälle kävelylenkille. Oli ihan huikeeta vaan jutella ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen kasvotusten <3 

Rubio edustaa... :DDddd

Lauantai-iltana lähdettiin Aguilariin kavereiden kans. Tanssittiin ja nautittiin toistemme bileseurasta kolmeen asti yöllä, ja sit taxilla kotiin. Oli aika huippua!

Sunnuntaina suunnattiin perheen ja Alician, eli serkun, perheen kanssa vuorille. Käytiin näyttämässä Mintulle yhtä ihan huikeeta näköalapaikkaa, jonka jälkeen mentiin vielä söpöön vuoristobaariin seisoskeleen ja jutteleen. Huikea aamupäivä!

Sunnuntai-iltana makoiltiin sohvalla Mintun, Anan ja Marinan kans, syötiin sipsiä ja katottiin Kaksin karkuteillä- leffa. Aika huikeeta tajuta, et ymmärtää ihan täydellisesti elokuvan alusta loppuun!!

Maanantaina aamulla herättiin kaheksalta, valmistauduttiin ja lähdettiin Alician kyydillä Santanderiin! Mentiin eka Alician kotiin, josta lähdettiin sit Mintun kans omia matkojamme käppäileen.

Oli aika huippu päivä, käppäiltiin rantakadulla, shoppailtiin, lounastettiin yms. Illalla oli kyl ihan väsy, katottiin hetki leffaa ja sit nukkuun!

Tiistaipäivä meni aikalailla iltaa valmisteltaessa, pöytiä kattaessa ja siivotessa. Kympiltä tuli vieraat, ja meitä olikin yhteensä 44 sukulaista kahdessa pitkässä ruokapöydässä! Älämölöä riitti, mutta meillä oli kyl hauskaa :) 

 Vikassa kuvassa näkyykin toi viinirypälepurkki, joka on siis yksi espanjalaisista uudenvuoden perinteistä: vähän ennen keskiyötä laitetaan telkkari päälle, josta tulee uudenvuoden julistus. 12 sekuntia ennen vuoden vaihtumista, kuuluu telkusta kellon kolaus joka sekunti. Joka kolauksella pitää syödä yks viinirypäle. Eli 12 sekunnissa syödään 12 viinirypälettä :D Porukka oli kyl posket aika pulleina, ei sekunnissa ehdi mitään syömään!

Varttii vaille yks hypättiin Mintun kans taxiin ja huristeltiin Aguilariin uudenvuoden viettoon kavereiden kanssa. Viihdyttiin puoli seitsemään asti aamulla, jolloin tultiin kotiin ja suoraan nukkuun!

 

Keskiviikkoiltana lähdettiin tädin miehen kyydillä Madridiin Mintun kans. 3,5 tunnin automatka meni suht nopeesti, ja joskus yheltätoista oltiin mun kielikurssin aikasen host-äidin, Elenan, luona <3

Teen vaikka huomenna uuden postauksen tosta Madridin minireissusta, oli ihanaa! Ja muutenkin siitä, miltä tuntuu, kun paras ystävä matkustaa Euroopan toiselta puolelta toiselle vaan nähdäkseen sut.. Aika huikeeta <3

Toivottavasti teillä on mennyt joululoma yhtä hyvin kuin meillä! :) 

Besos,

Ansku