torstai 26. syyskuuta 2013

Donde desaparecen los días?

Moi kaikki :) 

Musta tuntuu, että kirjotin eilen, mutta näköjään siitä on jo kolme päivää... 

Oon kirjottanut tänne tosi arkisia juttuja, ja aika positiiviseen sävyyn. Suurimman osan ajasta mulla onkin onnellinen ja positiivinen olo, mutta tänään on ollut taas vähän ei-niin-hyvä päivä. Haluan, että tää blogi on monipuolinen ja välittää teille mun aidot fiilikset täältä Euroopan toiselta puolelta, eikä vaan niitä ruusuntuoksuisia, pumpulintuntuisia kokemuksia. Siksi kirjoitan nyt vähän niitä pimeempiä ajatuksia täällä olosta ja koko tästä hommasta.

Usein sanotaan, että ekan kuukauden jälkeen vaihtareille tulee sellanen vähän huonompi, masentuneempi kausi. En ihan allekirjoita tätä, mulla ei oo meneillään mitään kautta, mutta oon kyllä huomannut, että ikävän ja turhautuneisuuden tunteet on olleet viime aikoina vähän voimakkaampia. Näitä päiviä on harvoin, mutta sillon kun ketuttaa niin ketuttaa sitten niin vietävästi.
 En oo sellanen ihminen, joka masentuu helposti, vajoo omaan maailmaansa ja nyyhkyttää hiljaa huoneessaan tuntikausia itsesääliä potien. Kun mua alkaa ärsyttää jokin asia, ajattelen vaan että no, tää on nyt vähän syvältä, mutta kai tää tästä. Ehkä tänkin takia en oo ikinä oikeesti masentunut. Kaikilla on pahoja päiviä, mua ketuttais Suomessa ihan yhtälailla, eri jutut mutta kuitenkin.

Mutta nyt onkin aika heittää ilmoille se ällöttävän kliseinen lause, jota jokanen vaihtari hokee. ''Ei tätä kaikkea tajua, jos ei ole itse kokenut''. Oon aina hiljaa mielessäni hymähdellyt tolle. Oon ajatellut, että on hienoa sanoa noin. Oon ajatellut, että on hienoa olla yksi niistä harvoista, jotka kokee jotain näin erikoista. 
Mutta kuitenkin, oon aina ollut hirveän utelias: mitä vaihtarit kokevat, mitä muut eivät voi ymmärtää?

Ehkä toi oli yks syy siihen, että hain vaihtoon. Ehkä mä halusin uteliaisuuttani tietää, miltä tää tuntuu. 3/4 ajasta kiitän itseäni, että olin utelias. Koska oikeesti, oon näiden kuuden viikon aikana kokenut ja nähnyt niin paljon. Oon oppinut hurjasti. Oon nähnyt paikkoja, joita en olisi nähnyt olematta vaihtari. Oon oppinut ymmärtämään sujuvasti kieltä, jota aina olen halunnut ymmärtää. Oon saanut ystäviä. Oon ollut ensimmäistä kertaa erossa perheestäni ja kavereistani yli 2 viikkoa.

Ja sitten päästäänkin siihen 1/4 osaan ajasta, jollon vaan kiroan mielessäni ja kyselen itseltäni: miksi mä kiusaan itseäni näin? 
Mä käyn täällä koulua. Kuus tuntia päivässä, ja ymmärrän hyvin vähän. Sanoin, että ymmärrän sujuvasti tätä kieltä. Jep, mutta miettikääpä miltä kuulostaa filosofia espanjaksi. En ymmärrä siitä suomeksikaan mitään. Myös muut aineet on tuhat kertaa vaikeempia vieraalla kielellä, ja on aika uuduttavaa pysyä kärryillä tunneilla.

Mulla on täällä hyvä ja ihana perhe. Useimmiten kaikki on hyvin, mutta tottakai välillä ärsyttää niin perhanasti. Kun oon väsynyt ja tekis vaan mieli kaivautua omaan sänkyyn kuulokkeet korvilla ja kirja naaman edessä, joku höpöttää koko ajan, hössöttää ja huutaa korvan juuressa. Mä tykkään kyllä espanjalaisista ja niiden innokkuudesta kaikkeen, mutta välillä suomityttö nauttis myös hiljaisuudesta.

Koska asutaan pienenpienessä kylässä, täällä ei juuri ihmisiä näy, paria kuihtumista odottavaa vanhusta lukuunottamatta. Lähin isompi kylä on Cervera, jonne täytyy mennä autolla. Ei siis käydä siellä todellakaan joka päivä. Kaikki mun ikäset nuoret asuu siellä, mutta nään heitä harvoin koska ei juuri iltasin mennä Cerveraan, varsinkaan nyt kun on koulua.
Koulussa on mukavanolosta porukkaa, muttei siellä oikein ehdi jutella, kun ei ole välituntejakaan.
En siis oo tutustunut kauheen moneen mun ikäseen, joten iltasin aika käy tosi pitkäks kun istun vaan huoneessani koneella, luen tai käyn lenkillä. Olis tosi kiva mennä koulun jälkeen vaikka kahville kavereiden kanssa, mutta silloinkin pitää aina juosta että ehtii ainoaan bussiin, joka tänne Quintanaluengosiin tulee. 

Kaipaan sitä perusarkea Suomessa. Se on aika pitkälle samanlaista kun täällä: koulua, salia, bloggausta. Mutta kotona mä nään myös kavereita. Koulussa on joka tunnin välissä vartin välitunti, jonka aikana ehtii hyvin vaihtaa kuulumiset moneen kertaan. Koulun jälkeen käydään kahvilla, kaupoilla tai salilla kavereiden kanssa. Kotona voin puhua puhelimessa kavereiden kanssa ilman järkyttävää laskua ihan milloin haluan. Kaikki tehdään niin, että koko ajan on joku tärkeä ihminen vähintään langan päässä.

Vaikka mä täälläkin puhun päivittäin parhaiden ystävieni ja äidin kanssa, se on ihan eri asia. Tiedän, etten pääse kahville kenenkään heistä kanssa 9 kuukauteen. Tiedän, etten voi oikein edes soittaa kellekään. Skype toimii, mutta vain silloin kun toinenkin on kotona. 
Mulla on välillä oikeesti tosi yksinäinen olo täällä. Vaikka oon onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen mitä oon saanut ja kokenut, olis välillä kiva vaan höpöttää non-stopilla suomeksi kaikkea hassua ilman, että joutuu koko ajan varomaan sanojaan. Ei tarvis miettiä, sanoiko nyt sanan varmasti oikeassa muodossa, ettei kukaan ala nauraa. Vois vaan rentoutua. Sitä mä välillä kaipaan.

 Olis kiva, jos ei tarvis koko ajan tuntea huonoa omatuntoa omassa huoneessa istumisesta. Ettei tarvis koko ajan kärkkyä etsimässä jotain siivottavaa tai tehtävää, vain auttaakseen äitiään. Ettei tarvis miettiä, mitä laittaa kouluun päälleen vaan sen takia, että se on katolilainen ja sen yläkerrassa on munkkeja rukoilemassa. 


Kuulostaa tosi harmaalta, ja pahoittelen kauheeta vuodatusta. Ei mulla asiat oikeesti huonosti oo, mä tykkään olla täällä ja tykkään kokea kaikkea uutta. Ja mikään ei oo hienompaa kun tajuta, että on just käynyt pitkän keskustelun espanjaksi tekemättä yhtäkään virhettä!

Ja nyt. Nyt voin sanoa rehellisesti samaistuvani kaikkiin niihin typeriin vaihto-oppilaisiin, jotka on aina sitä samaa lausetta mulle hokeneet.
Tätä ei tajua jos ei itse ole kokenut.
Näin se vaan on. Kaikki nää tunteet, kaikki ilot ja onnenkiljahdukset, ikävä, suru ja ärtyneisyys. Kaikki väsymys, into ja turhautuneisuus, mitä vaihtarit kokevat, on jotain ihan tajutonta ja huikeeta samaan aikaan! Mä en antais yhtäkään hetkeä näistä kuudesta viikosta pois, en yhtäkään. Mutta ottaisin kyllä mieluusti lähimmäiseni tänne jakamaan nää mahtavat kokemukset mun kanssani. 
Toiselle vaihtarille just vähän aikaa sitten sanottiin,  että ''älä huoli, välillä vituttaa, mutta niin sua vituttais täällä Suomessakin''.

Seuraavalla kerralla paremmilla fiiliksillä :)
Ansku

maanantai 23. syyskuuta 2013

La vida es bonita

Eilen lähdettiin äidin, sen siskon ja Marinan kanssa autolla Santanderiin, joka on siis tajuttoman kaunis rantakaupunki tunnin ajomatkan päässä. Vaikka pohjoiseen päin mentiin, ilma lämpeni koko ajan, ja perillä olikin 28 astetta! 
Äidin siskontyttö asuu perheensä kanssa ihanassa kämpässä ihan lähellä rantakatua, joten mentiin eka sinne. Koko perhe ja niiden brittiläinen au pair, Georgia, lähti mukaan ja mentiin viettään päivää rannalle :) 
Muut otti aurinkoa bikineissä, mutta mä en uskaltanut ottaa vaatteita pois kun en vieläkään ihan terve ole, ja rannalla tuuli aika paljon! 


 Noiden  kämppä oli ihan erilainen kuin espanjalaiset kämpät on yleensä, ja mun mielestä toi oli aivan ihana!!! Tuolla vasemmalla näkyy tollanen ikkunakulmaus, jossa oli nojatuolit ulospäin. Niissä istuessa nääkee merelle <3







Marina ja Alejandro tutkailemassa mitälie mamelukkikaloja ja rapuja
 



Hehe, hemuli-''no eyebrows''-emulintu
 


Maailman söpöin Carlota <3
 

Marina, mä ja Georgia
 

Ja tässä vielä äiti, Marina, Alejandro, Alicia eli äidin siskontyttö, sekä Georgia
 

Sellanen päivä, oli kyllä ihan huippua! Joku viikonloppu mennään tonne pariks päiväks ja mennään myös kaupoille, tuolla kun kuulemma on ihan huikeet shoppailumahdollisuudet ;)

Tänään taas paluu karuun arkeen ja kouluaa, en ymmärtänyt juuri mitään... Juttelin myös tutorin, eli ryhmänohjaajani kanssa ja se rauhotti kyllä mukavasti :D Hän kehui hirveesti mun kielitaitoa ja sanoi että kesäkuussa puhun kun natiivi! Äääää, onko pakko oottaa niin kauan... :D

Besos,
Ansku 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tiedät olevasi Espanjassa, kun...

1. Kuulet nimet Jose Luis, Pablo, Julio, Ana, Alejandra, Alejandro, Paula ja Juan ainakin kolme kertaa päivässä.

2. Joka paikkaan laitetaan oliiviöljyä: salaattiin, paistamiseen, leivälle, kalan päälle...

3. Kaikkia puhutellaan nimellä tai ainakin osotetaan jotenkin, kelle puhutaan. ''Mitä sanoit, poikani?'', ''Pidätkö tästä, Anniina?'', ''Istu tähän, elämäni''... Ärsyttävää :D

4. Pienetkin lapset kiroilee kauheesti ja puhuu vanhemmilleen tosi rumasti. Oltiin n. 7-vuotiaan sukulaistytön kanssa ulkona, ja tyttö sano mulle: ''varo, tällä tiellä on ihan sairaasti lehmänpaskaa'' :D Oon myös liian monta kertaa kuullut lasten sanovan vanhemmilleen ''painu helvettiin''. Suomessa, tai ainakaan mun tietääkseni, tollanen ei tulis kuuloonkaan! Eikä täällä vanhemmat sano mitään lasten kielenkäytöstä.

5. Koulussa kännykkää ei saa käyttää edes välitunnilla. 

6. Kahvilassa kaikki ottaa joko mustan kahvin jäillä, tai korkeen lasin jotain energiajuomaa ja espresson, joka sekotetaan tohon juomaan :D

7. KAIKKEEN lisätään sokeria ihan tajuttomia määriä! Pienen pieneen kahviin laitetaan ainakin viis lusikallista sokeria. Sain kyllä yks ilta kotona osakseni aika ihmeentyneitä katseita, kun söin maustamatonta jugurttia ilman sokeria :D Sisarukset laittaa pieneen jugurttipurkkiin ainakin desin sokeria.

8. Jugurtti on sellasta ällöttävää lohkeevaa! Monet tykkää mutta mä en voi sietää, hyi!

9. Monet kulkee ulkona 20 asteen lämmössä UGG-saappaat jalassa.

10. Tytöt laittelee toisilleen viestiä ''Mitä kuuluu, kaunokaineeeeeeeeeen?'' :D Ihme lepertelyä. Ja JOKA viestiin pitää laittaa loppuun jajajajajajajajajajjajaaj, joka siis meinaa naurua.

11. Kaikki polttaa. Siis oikeesti. Oli sitten kuinka nyhverön tai nörtin näkönen, aina kun on mahdollista niin pitää sännätä tupakkapaikalle. Ja tää pätee myös noin 12-vuotiaisiin lapsiin. Kun tapaat uuden, nuoren ihmisen, keskustelu menee yleensä näin:
''Moi, mistä oot kotosin?''
''Suomesta''
''Vähän siistii! Poltaksä?''

12. Kaikilla nuorilla on kädessään ainakin 20 sellasta rannenauhaa, useimmiten erilaisissa neonväreissä.

13. Oikeestaan kukaan ei puhu englantia. Esim. koulussa enkun tunnilla, kaikki osaa kyllä ihan semi hyvin, mutta kun kysyy että puhutko englantia, vastaus on aina ei. Täällä ei vaan kukaan halua puhua.

14. Kotona pitää aina olla kengät tai tossut jalassa. Ja jos joskus vahingossa erehdyt käveleen vaikka vaan keittiöön sukilla, heti äiti huutaa ''Missä sun kengät on??'' :D Ärsyttävää!! Mä tosin oon ottanut vapauden kuljeskella villasukissa. Siitä ei toistaseks oo tullut noottia ;) 

15. Olisit sitten kuinka hirveen näkönen tahansa, lähdössä kauppaan ilman meikkiä ja hupparissa, aina saa kommentteja ''OOOOI KUINKA KAUNIIKSI OLET ITSESI LAITTANUT'' :D Tää kuulostaa mun mielestä vähän piilovittuilulta, varsinkin eilen, kun menin alakertaan kipeenä, tukka likasena ja yökkärit päällä, ja äiti sanoi ''Oih, olet hirveän kaunis, mutta näytät kipeältä'' :Dd 

16. Kaikki syö Pipas-pähkinöitä/siemeniä, en tiedä mitkä ne on suomeksi koska en oo ikinä Suomessa noita nähnyt. Mutta siis vähän niinkun pistaasipähkinöitä, mutta pitkulaisia ja siemen kuorten sisällä on sellanen nuppineulan pään kokonen. Näitä on ihan järkyttävän vaikee syödä! 

17. Karkki on ihan järkyttävää. Täällä on vaan jotain ällöttäviä viinikumi- löllötyksiä ja jotain lakritsin korviketta, joka maistuu yskänlääkkeeltä ja on kivikovaa. No, eipä ainakaan tuu syötyä karkkia!

18. Ihmiset luulee, että Suomessa on jääkarhuja. Just pari päivää sitten äiti kysyi, mitkä on perinteisiä Suomalaisia eläimiä, ja kun vastasin karhu, hän oli heti että ''Ooh, niin, ne valkoiset jääkarhut on niin sulosia!!''

19. Saat tosi kateellisia katseita, jos sulla on iPhone... Tää on ärsyttävää, koska monilla täällä on hienot, uudet älypuhelimet, mutta iPhone on ihan hienostelun merkki. Jos otat puhelimen esiin laukusta, kaikki voihkii ja huokailee että noilla vaihtareilla on aina iPhonet. Kun ostin tän uuden varastuksen jälkeen, myös puhelinkaupan MYYJÄ mulkoili mua tosi vihasesti, ja kun host-äiti sanoi että olen vaihtari, myyjä vaan tuhahti että ''No niimpä tietysti, kaikki iPhonejen kanssa''. 

20. Täällä on laittoman paljon kärpäsiä?? Joka paikassa, ja vielä sellasia ällöjä jotka vaan kököttää iholla vaikka huitoisi ja läpsisi. 

21. Sanojen, myös nimien loppuun laitetaan usein pääte -ito, -ita, -lito tai -lita. ''Ottaisin yhden cafeliton'' tai ''meneppäs camitaan (cama=sänky)''.

22. Adjektiiveihin puolestaan laitetaan aina pääte -isimo, tai -isima. ''Olet guapisima (guapa=kaunis)''

23. Joka päivä tulee samat TV-ohjelmat samoihin aikoihin. Täällä on ainakin kymmenen erilaista Haluatko miljonääriksi- tyyppistä visailuohjelmaa, kymmeniä saippuasarjoja ja luonto-ohjelmia. Ja tosiaan melkein kaikki dupattu.. Espanjalaiset duppaukset kuulostaa vaan niin tyhmältä, etten tykkää yhtään katsoa telkkaria täällä.

24. Sähkö on tosi kallista, ja joka puolella on valokatkaisimia, joista valo menee päälle vaan pariks minuutiks. Kotonakin portaikossa pitää koko ajan rampata laittamassa valoa päälle, onneksi huoneissa on ihan normaalit katkaisimet.

25. Ihmiset on tosi huolettomia. Tapahtu sitten mitä tahansa, kaikkeen sanotaan vaan että ''ei haittaa ollenkaan''. Toisaalta, jos jollekin ihmiselle tapahtuu jotain, koko kylä kuohuaa siitä ja kaikki on tosi järkyttyneitä.. Tää tosin mun tietääkseni vaan näissä pienissä kylissä :D


Semmosta, näitä olis taas varmaan toiset 25 lisää, mutta tossa nyt kaikki mitkä tähän hätään muistin!

Besitos,
Ansku

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vuoristoseikkailuja

Maanantaina viimesen lomapäivän kunniaks päätettiin koko perheen voimin lähteä taas autoileen vuorille! Ajettiin tunti vuorten keskellä, ihania näkymiä ihastellen ja musiikkia kuunnellen, ja pysähdyttiin lounaalle Picos de Europa-nimiseen turistikohteeseen. Syöminkien jälkeen otettiin parit kuvat ja sit takas kotia kohti!











 Eilen alko koulu! Meillä oli vaan kolme tuntia, ja koko päivä oli vaan tutustumista. Opet kerto mitä vuoden aikana tulee tapahtuun, koska vaihtuu lukkari yms. Multa ja Johnnylta kyseltiin paljon, ja vastailtiin taitojemme mukaan :D 
Olin niin ilosesti yllättynyt siitä, kuinka paljon ymmärsin! Tottakai vielä menee asioita paljon ohi, mutta pystyn jo hyvin pysyyn kärryillä siitä, mistä puhutaan. Ihan mahtava fiilis :) 

No, tänään se fiilis sit vähän lässähti, kun oli aika alottaa kunnon opiskelu... Meillä oli espanjaa, englantia, ekonomiaa, atk:ta (?), historiaa ja matikkaa. Varsinkin hissa, ekonomia ja matikka meni multa AIVAN ohi! Matikasta tuli läksyks muutama tehtävä, jotka on jotain aikasemmin käytyjä juttuja, mutta helppo kun en muista edes suomeks :D Helppo siinä sitten vääntää lauseita espanjaks ja ymmärtää tehtävänantoja... No, poco a poco eli pikkuhiljaa ;) 

Oon ihan väsy, oon istunut huoneessani taas pari tuntia 'viettämässä siestaa ja tekemässä läksyjä'... Joo o, kai sitä pitää astua ihmisten ilmoille ;) 

Besos,
Ansku
 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

You never know how strong you are, untill being strong is the only choice you have.




'Äiti' ja mä
 

Taivaalla lensi ihan tajuttoman iso kotka!!! Yritin saada kuvaa mutta tolla pokkarilla ei pysty zoomaan niin lähelle... Näyttää ihan varpuselta
 




Kalju rotta, Carlos ja äidin veli Miquel
 
 
Oikeella äiti, mikäli oikein ymmärsin niin sen veli ja Miquelin vaimo :D
 


Mun ainoot koriste-esineet :D Oon niin onnellinen että otin noi kuvat mukaan <3

Tänään oli huippupäivä! Nukuttiin pitkään, syötiin aamupala ja lähettiin äitin ja Carlitoksen kanssa autolla vuorille. Ajettiin puolisen tuntia tollaselle maisemapaikalle ja ah mitkä näkymät! Tuuli vaan niin hitosti että oli vaikee ottaa mitään kuvia ilman että hiukset meni ihan naaman eteen :D Oli myös aika pilvistä, joten monien vuorten huippuja ei näkynyt. Pitää mennä joku toinen päivä uudestaan kun on aurinkoisempaa. 

Suoraa vuorilta ajettiin Cerveraan sellaselle leireilyalueelle, jossa on hyvä ravintola. Oltiin sovittu lounastreffit muiden kanssa ja kaikki halus mun maistavan paellaa :D En oo aikasemmin muistaakseni syönyt, ja täytyy myöntää että kammosin tota ihan järkyttävän paljon.... Näyttää niin ällöltä ja muutenkaan merenelävät ei oo mitään mun suurinta herkkua. Mutta herraisä, toihan oli oikeesti tosi hyvää! Yllätyin positiivisesti ja todellakin voin syödä uudestaankin :) 

Oli ihan huippua huomata tuolla, kuinka paljon paremmin ymmärrän nyt. Kun muut keskustelee keskenään, mun on paljon helpompi ymmärtää mistä ne puhuu kuin aiemmin. Ja tottakai, kyllä kuukaudessa nyt jotain pitää oppiakin! :D 

Eilen tosiaan tuli tasan kuukausi siitä, kun tänne Espanjaan lensin. Aika on mennyt nopsaan, mutta välillä edelleen ajattelen että mitä helvettiä mä oikein teen... Miks ihmeessä päätin lähteä tänne. Toisaalta on paljon enemmän niitä päiviä, kun oon vaan niin onnellinen ja innostunut kaikesta, ja tekee mieli vaan ottaa selvää kaikesta täällä Espanjassa! Kaikenkaikkiaan oon tosi onnellinen :)

Eilen olin yksillä synttäreillä, meitä oli 14 mun ikästä tyttöä ja meno oli sen mukasta :D Espanjalaiset on ihan hulluja... En tajua miten ne JAKSAA huutaa kaikki toistensa päälle, kiljua, nauraa ja tapella ihan avoimesti toisten edessä! :D No, hauskaa oli ja illan päätteeks olin kyllä ihan väsy... Kotiin, pari korttipeliä äitin ja Carloksen kans ja sit nukkuun!


Kaikki tuijottaa Helenan (synttärisankari) pikkuveljeä :D Ihana!! 

Nyt oon vaan kotona rentoutumassa, en tiedä lähdenkö vielä illalla kaupunkiin. Tavallaan tekis vaan mieli olla... Koko ajan ollaan menossa johonkin ja olis mukava välillä vaan rauhottua hetken. 

Tiistaina alkaa koulu, apua!!! Mua jännittää hirveesti, mutta toisaalta ihan sama, mitäs sitä jännittämään. Onneks mulla on Johnny, joka on varmasti vähintään yhtä pihalla kun mä! :D 

Koti-ikävästä vielä sen verran, että oon nyt oppinut ottaan siihen ihan erilaisen asenteen. Alussa oli tietty kaikki niin uutta ja ikävä paljon isompi, sillon kun tuntu pahalta niin tuntu pahalta ja piste. Nyt jos vähääkään tulee huonompi fiilis, lakkaan heti ajattelemasta kotia. Ei se auta, täältä ei lähetä ja piste. Juttelen joka päivä äidin ja parhaiden kavereiden kanssa, se riittää. Eka kuukausi meni hujauksessa, ei 9 kuukautta lisää voi olla niin paha! Jos kaikki muut on pärjännyt, totta jumankeuta pärjään mäkin! Otsikko sopii tähän ihan huikeen hyvin, kaikille muillekin vaihtareille toi on hyvä muistilause! 

Ugh, olen puhunut.

Besos,
Ansku
 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Miten Espanja eroaa Suomesta?

~ Ihmiset. Suomalaiset on tunnetusti kylmiä, hiljasia ja jäykkiä, ja seison tän väitteen takana vaikka käsillä jos on pakko! Täällä kaikki on niin ystävällisiä, halailee ja pussailee, kaikille puhutaan tyyliin ''Mitä kuuluu, elämäni?'' ja muutenkin nää ihmiset on niin eläväisiä. Kaikki huutaa, nauraa ja suuttuu ihan avoimesti, missä seurassa tahansa. Kaikkia moikkaillaan ja kaikille puhutaan kun omalle veljelle. Tykkään hirveesti tästä piirteestä espanjalaisissa ja täytyy myöntää, että tunnistan kyllä suomalaisuuteni sinä samana sekuntina kun astun espanjalaisten ihmisten ilmoille... 

~ Ruoka. Suomessa läträtään kaiken maailman grilli-, paprika- ja provencemausteiden kanssa, mutta täällä ei ruokaan laiteta mitään muuta kun suolaa, jos sitäkään. Mun ekassa perheessä ruokaan ei lisätty edes suolaa, ja rehellisesti sanottuna välillä ruoka oli tosi mautonta. Täällä pohjoisessa taas ruoka on välillä tosi suolaista. Välillä kaipaisin esim. kanaan jotain curry-maustetta, kun täällä laitetaan vaan vähän sormisuolaa päälle... :D
Tottakai myös ruokailurytmi on erilainen. Nyt kun täällä on loma, syödään vaan aamupala, lounas ja päivällinen. Aamupalalla on oikeestaan pelkkiä makeita juttuja: muffinsseja, keksejä, kaakaota, kaikenmaailman nutellaleivonnaisia... Yök. Kaipaan ruisleipää, hedelmiä ja mysliä!! Äiti pliiiis, laita vielä yks paketti tuleen..
Lounas on päivän isoin ateria. Me syödään aina kaks eri ruokaa: alkupala on tosi iso ja täyttävä, ja se on usein jotain risottoa, pastaa tai muuta hiilaripitoista. Pääruoka onkin sit pelkkää lihaa :D Kanaa, possua, kalaa... Pelkästään. Huhhuh, vähän on ollut tälläsellä lihanirsoilijalla totuttelemista! 
Illalliseen kuuluu usein myös kaks eri lautasta: alkupalaks keittoo tai muuta vähän kevyempää, pääruuaks sit taas lihaa/kalaa/kanaa. Ylipäänsäkään täällä ei syödä kauheesti salaatteja, tai jos syödään, siinä on vaan salaattia ja tomaattia, oliiviöljyä, balsamicoa ja suolaa :D 

~ Nopeus. Espanjalaiset on ehkä hitain kansa ikinä. Kaikki kestää, kaikki on aina myöhässä, mikään ei tapahdu ajallaan. Jos sovitaan tapaaminen jossain johonkin tiettyyn aikaan, voi huoletta ilmaantua paikalle vartin myöhässä, koska espanjalainen tulee kuitenkin vähän myöhemmin. 
Hitaus näkyy myös siinä, ettei mitään saa esim. kaupoista heti, vaan pitää kiertää ainakin kolme kauppaa läpi ennen kuin saa haluamansa :D Okei, ei ehkä päde kaikkeen, mutta esimerkiksi mulla meni 5 päivää ennen kuin sain uuden kännykän varastetun tilalle... Ongelma oli, että piti saada 'librenä', eli niin ettei puhelin ole sidottu mihinkään liittymään, mutta melkein mistään kaupoista ei vapaina löytynyt. Niimpä jouduttiin juokseen poliisiasemalla vakuutuspapereita etsimässä, eri tavarataloissa vapaata puhelinta metsästämässä ja eri puhelinliittymien myymälöissä etsimässä iPhoneen sopivaa, pientä sim-korttia. Kun vihdoin sain puhelimen ja sim-kortin, piti vielä odottaa seuraavaan päivään, että sain vietyä kortin Orangen kauppaan pienennettäväksi, koska ''iPhoneen ei sovi normaali sim-kortti''! Meinas pistää vihaks...

~ Vaatteet. Suomessa 8-12-vuotiaat tytöt pukeutuu Barbie-paitoihin, vilkkuviin lenkkareihin ja kurahousuihin, mutta täällä ton ikäset kulkee huoletta minishortseissa ja napapaidoissa. Tosi nuoret tytöt käyttää jäätäviä meikkejä, silmärajauksia ja vihreetä luomiväriä, snapbackeja vai mitä onkaan ja ihme skeittikenkiä :D Näyttää niin oudolta oikeesti. Vähän vanhemmat tytöt/naiset onkin sit tosi tyylikkäitä! Jätkät puolestaan täällä tuntuu pukeutuvan koko elämänsä ajan samoihin vaatteisiin :D Kaikilla jotkut hawaii-shortsit, pelipaidat ja lenkkarit jalassa, hyi.

~ Siisteys. Mun ensimmäinen koti oli hurjan siisti verrattuna siihen, mitä kuulin muiden kurssilaisten kotien olevan. Espanjalaisilla on tosi paljon kissoja ja koiria, mutta niitä ei oo opetettu sisäsiisteiks. Eli siis lattiat oli aika likaset, kun nyt voitte kuvitella... Eikä niitä edes siivottu pois? 
Meillä oli chinchilla, mutta äiti harjasi häkin alustan joka ilta. Kuitenkaan ei esim. imuroitu koko kolmen viikon aikana, mikä on mun mielestä aikas paljon... Oli siihen malliin kyllä pölyäkin meidän huoneessa kun lähettiin :D
Täällä uudessa kodissa on vähän siistimpi meininki, koska tää on hotelli. Äiti siivoo tietty huoneet aina kun asiakas on lähtenyt, ja mä imuroin ja siivosin muutenkin huoneeni tänään. Silti yleisesti Espanjassa kadut, ravintolat ja kaupat on vähän sottasempia kun Suomessa.

Mulle on tullut näiden kolmen ja puolen viikon aikana mieleen ihan sikana juttuja, mitkä on täällä erilailla kun Suomessa, mutta tottakai unohdin melkein kaiken nyt kun piti kertoa :D No, kirjotan myöhemmin lisää kun tulee mieleen!

Besitos,
Ansku   
 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tästä se lähtee

Lauantaina vihdoin saavuin lopulliseen kotiini, Quintanaluengosiin. Ja olipa muuten aikamoisia mutkia matkassa!
Heräsin aamulla 6.30, kasasin vikat kamppeet, syötiin aamupala Elenan kanssa ihan unitokkurassa, ja lähdettiin juna-asemalle. Istuskeltiin haikeissa tunnelmissa ja odotettiin Johnnya, jenkkijätkää meidän kielikurssilta, jonka kanssa matkustin. Johnny asuu tossa Aguilar de Campoossa, vähän isommassa kaupungissa, jossa mä käyn sit koulua myös :)

No, Johnny tuli, Elena lähti (tässä vaiheessa kyyneleet meinas jo tulla, niin surullista jättää Elena sinne, ihan huikee host-äiti!!) ja me mentiin kahvilaan odottaan junan lähtöä.
Junan piti siis lähteä 8.30. Joskus 8.15 mentiin portille odottamaan. Ovella oli jäätävä jono, jonka ohi ei tietenkään rynnitty, koska ajateltiin kaikkien niiden ihmisten tulevan samaan junaan meidän kanssa. Ja tosiaan, kun vihdoin päästiin laiturille TASAN 8.30, meille kerrottiin junan jo menneen ja ihmisten jonottavan eri junaan. 
Tässä vaiheessa pääsi pari ärräpäätä itse kunkin suusta, itse kunkin äidinkielellä, mutta pidettiin päät kuitenkin suht kylminä, ja eikun info-pisteelle jubailemaan. Ja ihan vain kuulemaan, ettei meille jo maksettuja lippuja voi korvata, vaan pitää ostaa uudet. Eli siis sen sijaan, että olisimme päässeet valmiiksi hommatuilla lipuilla matkustamaan mukavasti, piti ostaa 30 eurolla uudet liput. 
Liput ostettiin, ja ilmoitettiin host-perheille, ettei turhaan tule odottamaan juna-asemalle, ollaan nimittäin noin 5 tuntia myöhässä :D Meillä oli nimittäin eka matka Madridista Palenciaan, jossa meidän piti odottaa 5 tuntia seuraavaa junaa Aguilariin... 

Onneks Johnny on niitä ihmisiä, joiden kanssa ei ikinä tuu hiljasia hetkiä :D 5 tuntia meni mukavasti rupatellessa ja musiikkia kuunnellessa, ja päästiin kuin päästiinkin Aguilariin asti! 
Vastassa oli Ana, mun ihana host-äiti, joka sai tunnelman heti yyberjännittyneestä rentoutuneeksi ja hauskaksi! Ajettiin 20 minuutin kotimatka jutellen ja Ana ihmetteli vaan koko ajan, miten ymmärrän niin hyvin ja pystyn vastailemaankin jotenkin :D Siinä vaiheessa tajusin, että toi 3 viikkoa Madridissa teki kyllä ihan tajuttoman hyvää kielitaidolle!

Meidän koti on aivan ihana <3 Koska tää on maalaishotelli, sain itelleni yhden näistä huoneista. Mulla on kaks sänkyä, toinen ''työpöydäksi'' ja toinen tietty nukkumiseen. Mulla on oma telkkari ja oma kylppäri, ihan luksusta! 
Muutenkin koti on ihan huikeen kaunis ja rauhallinen, äiti tekee ihanaa ruokaa ja pikkusisarukset, Marina ja Carlos, on niin söpöjä ja mukavia mua kohtaan! <3 Kaikki siis vaikuttaa ihan täydelliseltä mulle :) 

Heti lauantaina käytiin illalla sukulaisten häissä tossa Cerverassa, joka on toinen pieni kylä ihan 10 minuutin ajomatkan päässä. Meno oli ihan huikee, kaikki tanssi ja laulo, tuli kyselemään multa kaikkea ja oli niin ilosia! 

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, syötiin aamiainen ja lähdettiin Marinan ja Virginia- serkun kanssa kävelylle. 8 kilometrin lenkki siinä tuli heitettyä ja otettua muutamat kuvat. Kuvista ei todellakaan välity tää tunnelma ja näkymät, mitkä täällä on! Täällä on niin seesteistä ja rauhallista, että ei voi muuta kuin vaan ihastella kaikkea ääneen! ''Oooooh que bonitooooo, oooooh mira que casa allí!!!'' :D Oon niin turisti että hävettää...
 Lenkin jälkeen syötiin lounasta (maistoin ekaa kertaa simpukoita, ihan jees!), nukuin vähän siestaa ja lähettiin tyttöjen kans Cerveraan. Hengailtiin Marinan kavereiden kanssa, ja täytyy sanoa, ettei mua edes häiritse, että ne on kaikki n. 2-3 vuotta nuorempia! Täällä porukka näyttää tosi nuorelta, mutta on henkisesti ikäistään vanhemman oloista :) 

Eilen mulla oli koko päivän vähän huono ja kuumeinen olo. Koko ajan oli kylmä ja väsy. Ongelma on se, etten ottanut Suomesta mitään lämmintä mukaan, koska Madridissa nyt oli sen 35 astetta, eikä laukkuun mahtunut. No, täällä on ulkona 20-25, mutta sisällä huomattavasti viileämpi, joten oon kyllä aika kylmissäni koko ajan. Onneks mami lähetti kaks isoa pakettia lämmikettä Suomesta, toivottavasti tulee pian! <3
Eilenkin lähettiin illalla Cerveraan, mutta tällä kertaa liityin mun ikästen tyttöjen seuraan. Vaikutti tosi mukavilta kaikki, mutta olihan se nyt jäätävää istua siinä kun ymmärsi vaan osan eikä oikein voinut ottaa osaa keskusteluun :D Tuli vähän sellanen olo että anteeks kun olen tässä, puhukaa vaan, kyllä mä parin kuukauden päästä pystyn jutteleen myös! :D
 Loppuillasta menin vielä Marinan kavereiden kanssa, ja tultiin kympin jälkeen kotiin syömään. 

Tää päivä on mennyt kauppareissulla Cerverassa (koko reissu kesti joku 3 tuntia vaan sen takia, että istuttiin autossa kerrallaan minuutin, ja sit taas piti pysähtyä antaan pusut jollekin tutulle :D Quintanaluengos ja Cervera on niin pieniä paikkoja, että kaikki tuntee kaikki, moikkaa kaikkia ja halailee ja pussailee! Oon ihan muukalainen...) Tultiin kotiin, syötiin lounasta ja mä tulin vähän rentoutuun huoneeseeni. Vaikka tykkäänkin perheestä ihan hirveesti, silti välillä tulee hetkiä kun tekis vaan mieli olla yksin, kuunnella musiikkia ja tehdä omia juttujaan. Onneksi mulla on siihen mahdollisuus, eikä kukaan patista väkisin mihinkään :) 
En tiedä, lähteekö sisko tänään johonkin, mutta mä ajattelin vaan rentoutua kotona, katsoa vaikka Katsomosta Tanssii tähtien kanssa-jakson ja vaan olla :) 

Tuli ihan järkyttävän pitkä postaus, toivottavasti edes joku jaksoi lukea... :D On vaan tapahtunut niin kauheesti, ja kuitenkin haluan kertoa melkein kaikesta jotain! 
Ajattelin tehdä tässä joku päivä postauksen Suomen ja Espanjan eroista, joita oon huomannut tän kuukauden aikana olevan paljon! Joten siis, stay tuned... ;) Tästä tää vuosi kunnolla lähtee!


Johnny ja mä Palenciassa :)
 

Mun maailman ihanin huone <3
 


Näkymä huoneen ikkunasta.
 




Koti <3
 

Nää näkymät on ihan henkeäsalpaavat!
 

Tämmösiä körmyjä perheestä löytyy kaks kappaletta. Tässä on Rubio, toinen on Berla :) 
 

Äiti, Virginia-serkku, Marina, Aser-serkku ja Carlos
 
 
Besitos,
Ansku

torstai 5. syyskuuta 2013

Ristiriitoja ja rakkautta








Rusketusrajoja, sekavia tunteita, jugurttijätskiä ja paljon naurua. 
Kolme viikkoa Madridissa on mennyt niin nopeesti, etten oikeen osaa ymmärtää. Tuntuu, että vasta käveltiin Venlan kanssa lentokoneesta Madridin lentokentälle ja sopeutuminen alkoi. 
Nyt oon sopeutunut hyvin: pystyn oleen kotona jo suht oma itseni, pystyn kulkemaan metrolla paikkoihin eksymättä, pystyn keskustelemaan jotenkin espanjaksi. 
Lauantaina alkaa kuitenkin sama rumba uudestaan, kun siirrytään kielikurssilta lopullisiin kohteisiin, kukin mihin tahansa Espanjaan. 

Oon toisaalta innoissani: pääsen vihdoin aloittamaan ''oikean'' elämän. Koulu alkaa vissiin 11. päivä, voin järjestää tavarani huoneeni kaappeihin ja vaan alkaa elää kuin kotonani. Tottakai se on aluks vaikeeta olla kuin kotonaan toisten talossa, mutta uskon, että totun nopeesti :) Ootan myös että pääsen lenkille tai ostamaan salikortin!

Toisaalta taas jätän Madridin tosi haikeilla mielin. 
Mulle tulee ikävä ennen kaikkea meidän huikeeta äitiä, Elenaa, joka on ollut ihanampi ja huolehtivaisempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella! <3

Mulle tulee ikävä kielikurssia. Vaikka koulussa on ollut välillä ihan sairaan tylsää, siihen on nyt jo niin tottunut että on tosi outoa kun yhtäkkiä ei enää nääkään joka päivä samoja kasvoja ja IHANAA OPETTAJAA, joka on ollut kärsivällinen ja hauska ihan joka päivä. 

Tuun ikävöimään kämppistäni Saraa, kaikkia tyhmiä juttuja mitä me tehdään ja meidän läksyjen tekemistä (joka siis on sitä että kuunnellaan Disney-musiikkia tanskaks ja suomeks ja tehtävien tekemiseen menee sen 2 tuntia...)! 

Ikävöin varmasti paljon Venlaa, joka on siis mun lisäksi ainoa suomalainen kurssilla. On ollut ihanaa kun on edes joku, jonka kanssa puhua vähän ''syvällisemmin''. Vaikka osaankin enkkua hyvin, en todellakaan pysty puhumaan esim. fiiliksistäni ja mielipiteistäni yhtä rennosti ja monipuolisesti kuin suomeksi. Ja siis sehän on ihan normaalia, mutta oon varma että tuun ikävöimään sitä, että saan vaan heittää surkeeta Suomi-läppää jonkun yhtä tyhmän, epäsosiaalisen suomalaisen tanopään kanssa :D 

Eniten ehkä tuun ikävöimään tätä suurkaupungin sykettä, mitä täällä Madridissa saa kyllä päällensä ihan kyllästymiseen saakka! Oon aina rakastanut isoja kaupunkeja, sitä menoa ja melskettä, ihania pikkuteitä, suuria shoppailukatuja, tyylikkäitä ihmisiä ja sitä, että aina löytyy joku paikka jossa ei ole vielä käynyt! 
Nyt meen 50 hengen kylään, jonka kierrän kyllä läpi iisisti tunnissa... :D Tavallaan ihanaa, mutta vähän kyllä jännittää kun en ole tollaseen tottunut. 
No, mun asenteessa on paljon parantamisen varaa. Maalaan koko ajan piruja seinille vaikka oon ihan varma, että kaikki tulee meneen hyvin! :) 

Luulen, että ehdin seuraavan kerran kirjottaan vasta Quintanaluengosista. 
Siihen asti, besos!
Ansku