Hello folks!
Mun pitäis tehdä ekonomian esitelmää juurikin tällä hetkellä.. Eli täydellinen hetki kirjoittaa blogia!
Viikonloppu meni taas nopsaan. Perjantaina jäin Aguilariin, näin Johnnya ja mentiin kahville. Latasin uuden ohjelman kännykälle, jolla voi tehdä videoita ja muokata naaman ihan vääntyneeksi ja äänen tosi korkeaksi tai tosi matalaksi. Siinä se ilta sit menikin kippurassa nauraen videoillemme... :D Annettiin taas hyvä kuva itestämme.
Toi ohjelma on itse asiassa ollut käytössä niin mun pikkuveljen, sedän, äidin kuin kavereidenkin keskuudessa.. Ihan huikee, jos teillä on iPhone, iPad tai iPod, ladatkaa ihmeessä Crazy Helium Booth, ette tule pettymään! ;)
Johnnyn lähdettyä näin Luciaa ja muita kavereita. Mentiin yhteen baariin istuskelemaan, ja siinä se ilta sit hurahtikin. Mulla oli kurkku jo perjantaina käheänä ja muutenkin kipee olo, joten en olis pidempään jaksanutkaan olla sosiaalinen. Ana oli kuitenkin Cerverassa Alicia-serkun, tämän miehen ja heidän naapureittensa kanssa illallisella, joten menin sinne. Alician naapurit reagoi muhun ihan hullusti! Vaihdoin pari sanaa Alician kanssa, ja he vaan huusivat, että "Jumankekku, tyttöhän puhuu ihan täydellistä espanjaa, käyttää pohjois-espanjalaisia ilmaisujakin!!" :D Oli aika huippua kuulla noin hyvää palautetta kielitaidosta. Välillä tulee päiviä, jopa viikkoja, kun tuntuu etten ole edistynyt ollenkaan espanjassa. Silloin on tosi kiva kuulla muilta hyvää ja tsemppaavaa palautetta, siitä saa hurjasti energiaa taas oppia lisää!
Lauantaina heräsin kauheeseen kurkkukipuun, ja koko päivä menikin kotona. Katselin leffoja, tein vähän kouluhommia ja lueskelin. Aika tylsä päivä, varsinkin, kun kaverit laitteli kilpaa viestejä ja kyseli Aguilarin yöhön.. No, tuleehan noita lauantai-iltoja!
Otin screenshotin yhestä meiän tekemästä videosta... Kattokaa nyt Carlia XDD
Sunnuntai meni samaan malliin kuin lauantai, kotona hölläillen. Otin itseäni myös niskasta kiinni ja syvennyin vähän erääseen espanjan kokeeseen, jonka mun espanjanope ja aluekoordinaattori, Maite, mulle oli antanut.
Homman nimi on siis se, että meidät heitetään Johnnyn kanssa toukokuun 25. päivä Santanderin yliopistolle, jossa tehdään espanjan "loppukoe". Tai siis loppukoehan se on periaatteessa vain meille, siinä siis mitataan meidän kielen kehitystä tän vuoden aikana. Meidän pitää itse tällä viikolla päättää, minkä tason koe meinataan tehdä. Tasoina on A1, espanjan alkeet, A2, joka on sit vähän alkeista kehittyneempi, B1, joka edellyttää jo suht sujuvaa verbien ja ilmaisujen pyörittelyä. B2:een kuuluu sit jo ammattisanastoa, vaikeita ilmaisuja, kuunteluita saattaa tulla esim. andalucian tai mexicon aksenteilla yms. C1 on periaatteessa jo täydellinen arkinen espanjan kieli, ja C2:een kuuluu sit sellasta lääketieteellistä sanastoa, jota siis monet natiivitkaan eivät ymmärrä.
Johnny tekee A2-tason kokeen, koska rehellisesti sanottuna puhuu edelleen kuin Tarzan. Mä olin pari viikkoa sit vanhempainvartissa, ja Peio (tutor/liikkaope) sanoi, että näillä näkymin mun nähdään kykeneväksi B2:een. Maite kuitenkin viime viikolla alkoi epäröidä, ja on suoraan sanottuna täysin paska tsemppaamisessa. Mä olen itse jo ihan varma, että teen B2, mulla on sentään vielä 2kk aikaa opiskella ja valmistautua. Totuus on se, että B2-kokeessa on jo aika paljon puhumista ja vaikeita kuunteluita, ja aiheet on tyyliin työttömyys, työharjoittelu, yritykset, ilmasto yms... Maite on tän takia musta vähän epävarma, ja sanoo, että mun pitää olla varma siitä, että pääsen läpi. Mutta hitto soikoon, B1 on tosi helppo, ja B2 helvetin vaikea. Mieluummin otan itseäni niskasta kiinni ja pakotan itseni siihen B2-kokeeseen, kuin etten opiskelisi mitään vain siksi, että B1 on niin varma vaihtoehto. Vähän pitää vetää itseään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, senhän takia täällä ollaan!
Näillä näkymin saan siis käsiini tosi hyvät espanjan paperit, joilla on ehdottomasti suuri vaikutus opiskelupaikkoihin hakiessa, töissä yms!
Maanantaina jäin kotiin, koska olo oli vielä niin huono. Tein kouluhommia, katoin varmaan 3 leffaa ja olin vaan ihan rennosti. Ihme juttu, ennen olin niin onnellinen jos sai jäädä täällä kotiin kipeenä, mutta nyt olisi tehnyt mieli jopa mennä kouluun! Koulussa on täällä jotenkin niin hauskaa :D
Yks syy kouluviikkojen hauskuuteen on se, että mut on nakitettu enkun opettajaksi! Ennen annoin siis vain perjantaisin yhdelle 11-vuotiaalle pojalle enkun tunteja, mutta nyt autan n. 6 tuntia viikossa ykkös- ja nelosluokkalaisten enkun opettajaa tunneilla! Ihan huikeeta <3 Ykkösluokkalaiset nyt on vielä niin vihanneksia, että lähinnä vaan istun yhden häirikköpojan vieressä ja yritän pitää sitä hiljasena, tai meen oppilaiden seurana vessaan :D
Mutta nelosluokkalaiset on niin ihania! Aina, kun meen niiden luokkaan, ne huutaa et "Jeeeeeeee, Anniinaaaaaa!" ja tulee halaamaan :D Tänään viimeksi olin heidän kanssaan melkein koko tunnin yksin, kun opettaja oli jossain palaverissa. Tunsin itteni niin tärkeäksi, kun jopa sain ne pysymään suht hiljaa! :D
Semmosta siis tänne, ei kummempia! Nyt käyn ekonomian kimppuun, heippa!
Besiiiiitos,
Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti